Kirjoittaja kingjussi » 26 Syys 2016, 12:35
Kausi 53 - Ensimmäinen kausi
Noin kymmenen pelatun kauden ja kahden vuoden jälkeen voidaan puhua ympyrän sulkeutumisesta. Kaudella 53 meidät peeloiltiin ulos pudotuspeleistä ja kaudella 64 peeloilimme itsemme ulos pudotuspeleistä. Ironista? Totta helvetissä.
Lähdimme ensimmäiselle kaudelle ainakin omissa papereissani suosikkina. Lopputulos oli toinen. Kuten Sabresille on tapana pelasimme suoraan sanoen karmivan alkukauden, mutta piristyimme puolen välin jälkeen. Voin nyt jälkikäteen leikkiä ajatuksella, että jos kaudella 53 olisi pelattu kuuden joukkueen kausi, olisimme olleet mukana pudotuspeleissä. Tipuimmehan isoista otteluista vain maalieromme vuoksi.
Ensimmäisellä kaudella joukkueemme ei koostunut mistään nimimiehistä - ainakaan alkukaudesta. Toki meiltä löytyi meritoituneita pelimiehiä kuten allekirjoittanut, Juddo, Piikkisika sekä Afinogenov. Mutta mukaan mahtui myös neverhöörd-tason kavereita kuten Roihukoski (kuka vittu?). Kesken kauden mukaan liittyi mukaan eräs =0topi= sekä nykyinen diktaattori Tom-100. Juuri näiden kahden kaverin vuoksi nousimme alkukauden suosta ja nostimme itsemme kamppailuun viimeisestä pudotuspelipaikasta.
Kausi alkoi suorastaan katastorfaalisesti, sillä kärsimme neljästä ensimmäisestä ottelusta yhtä monta tappiota. Maalieromme noissa kyseisissä otteluissa oli -17, eli kovin ruusuisesti ei ensimmäinen sesonkimme Liiga-jäillä startannut. Kahden jo aikaisemmin mainitun hankinnan avulla onnistuimme kuitenkin petraamaan runkosarjan toisella puoliskolla niin, että ehdimme vielä mukaan kamppailuun viimeisestä pudotuspelipaikasta. Olimme saaneet heikon startin jälkeen itseluottamusta kahden voiton muodossa, mutta kärsimme runkosarjan viimeistä edeltävässä kamppailussa kirvelevän 5-3 tappion Wheel Walkersille, joka pudotti meidät takaisin kuilun partaalle. Olin itse pelikiellossa tuon viimeisen ottelun HarrisuN:in sukunimen levittelemisestä, joten en siis itse päässyt paikalle otteluun.
Johdimme ottelua viimeiseen tilanteeseen asti, kunnes itse Harri täräytti HC Lutuurin tilanteesta tasoihin, ja meidät täten pudotuspelien ulkopuolelle. Olin samaan aikaan katsomassa Ilveksen jääkiekko-ottelua, ja heti ensimmäisenä kotiin saapuessani menin tietysti forkille tarkistamaan ottelun tuloksen. En ehtinyt edes Pöytäkirja-topiciin asti, ennen kuin Harri tuli Skypessä kertomaan ottelun lopputuloksen, ja tottakai hän aloitti välittömästi myös kovan vittuilun, sillä olimmehan pullahtaneet ulos vasta aivan kalkkiviivoilla, vieläpä hänen maalillaan. Kaudesta ei jäänyt käteen muuta, kuin roppakaupalla kokemusta, ja päätimmekin pettymyksen jälkeen lopettaa omistushommat ainakin toistaiseksi siihen.
