Sabres - emme pyydelleet anteeksi

[HERRARV]

Kuten Juddo jo kauden 64 jälkifiilikset -aiheessa jo puhuikin, tämä kausi jäi kaiken paskan maun kera todennäköisesti Sabresin viimeiseksi. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään protesti liigajohdolle vaan yksinkertainen motivaation puute. Toivon todella, että minä ja erityisesti Juddo olemme tehneet asiat sen verran hyvin, että tämä joukkue, Sabres, muistetaan vielä vuosien päästäkin.

Tämä lyhyehkö teksti toimiikin johdantona tarinalle, joka on todella kertomisen arvoinen. Tämä ei ole mikään nöyrä anteeksipyyntö Habbo Hockeyn yhteisölle, vaan meidän tarinamme.

__________________________________________________________________________________________________

Jos haluatte kommentoida - älkää tehkö sitä vielä, vaan odottakaa tämän kertomuksen valmistumista.

[kingjussi]

Kausi 53 - Ensimmäinen kausi

Noin kymmenen pelatun kauden ja kahden vuoden jälkeen voidaan puhua ympyrän sulkeutumisesta. Kaudella 53 meidät peeloiltiin ulos pudotuspeleistä ja kaudella 64 peeloilimme itsemme ulos pudotuspeleistä. Ironista? Totta helvetissä.

Lähdimme ensimmäiselle kaudelle ainakin omissa papereissani suosikkina. Lopputulos oli toinen. Kuten Sabresille on tapana pelasimme suoraan sanoen karmivan alkukauden, mutta piristyimme puolen välin jälkeen. Voin nyt jälkikäteen leikkiä ajatuksella, että jos kaudella 53 olisi pelattu kuuden joukkueen kausi, olisimme olleet mukana pudotuspeleissä. Tipuimmehan isoista otteluista vain maalieromme vuoksi.

Ensimmäisellä kaudella joukkueemme ei koostunut mistään nimimiehistä - ainakaan alkukaudesta. Toki meiltä löytyi meritoituneita pelimiehiä kuten allekirjoittanut, Juddo, Piikkisika sekä Afinogenov. Mutta mukaan mahtui myös neverhöörd-tason kavereita kuten Roihukoski (kuka vittu?). Kesken kauden mukaan liittyi mukaan eräs =0topi= sekä nykyinen diktaattori Tom-100. Juuri näiden kahden kaverin vuoksi nousimme alkukauden suosta ja nostimme itsemme kamppailuun viimeisestä pudotuspelipaikasta.

Kausi alkoi suorastaan katastorfaalisesti, sillä kärsimme neljästä ensimmäisestä ottelusta yhtä monta tappiota. Maalieromme noissa kyseisissä otteluissa oli -17, eli kovin ruusuisesti ei ensimmäinen sesonkimme Liiga-jäillä startannut. Kahden jo aikaisemmin mainitun hankinnan avulla onnistuimme kuitenkin petraamaan runkosarjan toisella puoliskolla niin, että ehdimme vielä mukaan kamppailuun viimeisestä pudotuspelipaikasta. Olimme saaneet heikon startin jälkeen itseluottamusta kahden voiton muodossa, mutta kärsimme runkosarjan viimeistä edeltävässä kamppailussa kirvelevän 5-3 tappion Wheel Walkersille, joka pudotti meidät takaisin kuilun partaalle. Olin itse pelikiellossa tuon viimeisen ottelun HarrisuN:in sukunimen levittelemisestä, joten en siis itse päässyt paikalle otteluun.

Johdimme ottelua viimeiseen tilanteeseen asti, kunnes itse Harri täräytti HC Lutuurin tilanteesta tasoihin, ja meidät täten pudotuspelien ulkopuolelle. Olin samaan aikaan katsomassa Ilveksen jääkiekko-ottelua, ja heti ensimmäisenä kotiin saapuessani menin tietysti forkille tarkistamaan ottelun tuloksen. En ehtinyt edes Pöytäkirja-topiciin asti, ennen kuin Harri tuli Skypessä kertomaan ottelun lopputuloksen, ja tottakai hän aloitti välittömästi myös kovan vittuilun, sillä olimmehan pullahtaneet ulos vasta aivan kalkkiviivoilla, vieläpä hänen maalillaan. Kaudesta ei jäänyt käteen muuta, kuin roppakaupalla kokemusta, ja päätimmekin pettymyksen jälkeen lopettaa omistushommat ainakin toistaiseksi siihen.

[harrisun]

Jos haluatte kommentoida - älkää tehkö sitä vielä, vaan odottakaa tämän kertomuksen valmistumista.

[pirtelok]

Jopas Blizzards on herrasmiehisempi Sabresia

[HERRARV]

Palataan hetkeksi ajassa noin viisi vuotta taaksepäin, vuoden 2015 maaliskuulle. Tapahtumista on tosiaan se ympäripyöret viisi vuotta, joten muistan vain tärkeimmät asiat.

Sabresin ensimmäinen kausi oli päättynyt HarrisuNin perseilyn johdosta tai kuka vittu nyt siellä olikaan tuomarina tai osallisena. Minä ja Juddo olimme viettäneet pari kautta erossa toisistamme. Minä kävin voittamassa mestaruuden Lutuurissa ja Juddo paineli pitkin Tamperetta työntäen jokaisen euronsa pelikoneisiin. Hawksin historian suurimman fiaskon jälkeen, jos näin epäsuorasti lainaan Baumgartneria päätimme yhdessä Juddon kanssa tuoda tämän toisen epäonnistujan takaisin pelikentille. Tämä oli se kausi milloin Habbo Hockeyn metakirjaan kirjoitettiin uusi sivu – aloitusboostin uusi tuleminen - ja samalla määritti yhden aikakauden lopullisesti alkaneeksi.

Sabres lähti kauteen todella nimekkäällä rosterilla. Mukana oli Historian menestyneintä pelaajaa, tulevaa diktaattoria, entistä ja nykyistä töhöä ja muuta mukavaa. Rosterissa oli 11 pelaajaa, mutta käytännössä niitä oli tasan viisi: Parrish, Pohjoisat, RV, Topo ja Juddo. Loput täyteukot kävivät peleissä milloin halusivat, mutta se ei ollut ongelma. Runko – The Core – oli niin aktiivinen ettei pienintäkään alivoima- tai luovutusvoittouhkaa ollut. Me lähdimme kauteen ennakkosuosikkina ja näin jälkikäteen tarkasteltuna olihan kausi 57 yhden joukkueen näytöstä. Parrish voitti niin runkosarjan kuin pudotuspelien pistepörssin ja samalla pokkasi itselleen pyhän kolminaisuuden (toki nykykriteereillä olisi mennyt eri tavalla).

Kauden 57 Sabres näytti suunnan mihin haluan joukkueeni pohjautuvan. Kauden 57 Sabres oli taitojoukkue. Se oli kone. Se ei ollut perinteinen kaikki-paskaksi-Sabres. Se on yksi Habbo Hockeyn historian parhaimmista joukkueista. Joukkueen pelaajien henkilökohtainen ymmärrys pelistä oli niin korkealla, että sen ajan pelissä joukkuetta ei tarvinnut edes ohjata. Minun mielestäni se kertoo tarpeeksi joukkueen rakenteesta jos epävarmin pelaaja ohjauksen suhteen oli 0 vitun topi.