Jos minulta oltaisiin kysytty vuonna 2013 uskotko, että noin kuusi vuotta myöhemmin vuonna 2019 pelaisit Habbo Hockeytä? Niin olisin hyvin todennäköisesti naurannut paskaisesti. Jos kysymyksen esittäjä olisi kertonut minulle, että tulisin johtamaan Habbo Hockeytä kahdesti ja minusta tulisi historian menestynein pelaaja Habbo Hockeyssa, niin olisin pitänyt häntä mielipuolena. Kuitenkin tässä sitä ollaan ja tämä on tarina minun matkastani alusta nykyhetkeen. Pyrin kertomaan urastani ja sen eri ajanjaksoista mahdollisimman rehellisesti ja tarkasti kaikki tärkeimmät asiat.
Mistä kaikki alkoi? - Kaudet 49-50
Minun niin sanotusti ensimmäinen jaksoni HH:n parissa alkoi siitä, kun tapasin Habbo jalkapallossa ReentValinin joka houkutteli minut uutena junnuna HH:seen. ReentValin pelasi kauden 49 alussa Viikingeissä johon sain itse sitten sopimuksen hänen avullansa. Viikingit omisti kyseisellä kaudella HelloweenC joka otti minut lämmöllä vastaan. HelloweenC:in ja ReentValinin tiet kuitenkin erkanivat hyvin nopeasti ja minulle tuli tilanne, että pitäisikö minun seurata ReentValinia vai jäädä Viikinkeihin ja oliko jääminen ylipäätänsä edes mahdollista. Kuitenkin sain tiedon, että jääminen on mahdollista ja siihen lopulta päädyin.
Itse kausista Viikingeissä minulla ei ole sen kummallisempaa kerrottavaa, kun että mitaleja ei päässyt tulemaan ja henkilökohtaisestikkin käteen jäi vain fobia kaudelta 49. Hauska tarina minun fobia voitossani oli se, että gaalassa sen aikainen johtaja J.Niskavaara kertoi, että äänestyksessä äänet fobian suhteen olivat kolme Gelikselle ja kolme minulle. Kuitenkin J.Niskavaara päätti antaa kyseisen palkinnon minulle perusteluin, että koska olin gaalassa eikä Gelis ollut..
Kuitenkin olen tyytyväinen, että pelasin nämä pari kautta Viikkareissa ja Viikkareissakin oli hyvä tunnelma ja joukkuehenki. Kiitokset tästä erityisesti HelloweenCille, Nikkeloodeonille, Rasavillille ja Enzomorgonelle. Ennen näitä kausia minulla oli hyvin negatiivinen kuva HH:sta, mutta se muuttui tämän myötä. Kuitenkin päätin laittaa hokkarini naulaan toistaiseksi näiden kausien päätteeksi, en kyllä muista edes miksi, vissiin taisin lopettaa koko Habbon HF:n kaatumisen myötä. Näin jälkikäteen ajateltuna minun olisi pitänyt jatkaa, mutta ei voi mitään.
Paluu HH:n pariin ja aika Tornaadoissa sekä sen mantelinperijässä Citizensissä - Kaudet 64-66
Syyskuussa 2016 kirjauduin Habbo Hotelliin pitkästä aikaa. Kun saavuin paikalle, sain hmesessä viestiä Blastykilta ja ReentValinilta, joka toi minut lajin pariin jo ensimmäisen kerran ja nyt toisen kerran. Sain viestissä tarjouksen palata HH:seen. Ideana paluulle oli lähinnä hommata Sabresin paitaan agitaattori, pelaaja jolla ei ole muuta arvoa kuin provosoida vastustajia sekä perseillä. Olinhan minä silloin siihen pestiin sopiva henkilö ja pitkän vakuuttelun jälkeen päätin tulla pelaamaan ajatuksella, että trollataan vähän Habbossa vanhojen aikojen kunniaksi.
Kuitenkin näiden parin pelin aikana ennen playoffeja, kun tunnelma alkoi kiristyä HH:n johdon ja Sabresin välillä huomasin, että aloin tykkäämään jopa itse pelaamisesta. Kuitenkin kausi päättyi vähän surullisesti, kun Sabres suljettiin sarjasta välierissä. Muistoihin ovat kuitenkin jääneet tiukka taistelu ja uskomaton game 3 puolivälierässä Saintsia vastaan, missä Juddo ratkaisi jatkoajalla pelin meille. Tämä oli saanut minut kiinnostunut uudestaan lajista HH.
Kauden jälkeen ei ollut paljon ottajia kolmikolle johon kuuluin - eli siis minä, ReentValin ja Blastyk. Yleisenä syynä meidän huono käytös, kusipäisyys ja peeloilu edelliseltä kaudelta. Kuitenkin yksi auttava käsi tuli suoraan sarjan nimekkäimmästä ja suurimmasta jengistä Eickiltä. Eick oli valmis tarjoamaan meille uutta kotia ja joukkuetta, kerran emme saaneet tehdä omaa joukkuettamme, vaikka osaamista jo sillon olisi löytynyt ReentValinin myötä, koska liiganjohto ei halunnut, että viime kausi toistuu uusiksi. Eick siis tarjosi meille sopimukset Tornaadoihin ja pääsimme pelaamaan kaudelle 65. On hyvin mahdollista, että ellei Eick olisi tarjonnut sopimusta niin minun urani olisi loppunut uudestaan hyvin lyhyeen.
Kausi 65 Tornaadoissa oli menestys. Kautemme päättyi kultaan, loppujen lopuksi ehkä jopa helposti. Meillä oli tuuria, kokeneita pelaajia ja liigan kärkitason ohjaus yhdessä Derbyn kanssa. Kuitenkin Derby ei selvinnyt loppuotteluun vaan kohtasimme loppuottelussa Blizzardsin ja tämä loppuottelu oli aikalailla Tornaadojen näytöstä. Alla on youtubevideot kyseisestä loppuottelusta, jossa voitimme kultaa ja jossa minä voitin urani ensimmäisen kultani.
https://www.youtube.com/watch?v=qoLOHUZV-X0 Tornaadot - Blizzards K65 loppuottelu 1. Erä
https://www.youtube.com/watch?v=eDsAFezkdi4 Tornaadot - Blizzards K65 loppuottelu 2. Erä
https://www.youtube.com/watch?v=4Usy_9yEqOQ Tornaadot - Blizzards K65 loppuottelu 3. Erä
Kausi 66 ei mennyt niin kovin ruusuisesti kuitenkaan Citizensiltä joka oli käytännössä Tornaadojen mantelinperijä. En puhuisi kuitenkaan mistään mestaruuskrapulasta, koska joukkueenrunko oli kuitenkin muuttunut sen verran. Olen silti tyytyväinen kyseiseen kauteen kahden asian takia - ennenkaikkea tapasin joukkueessa monta hyvää tyyppiä joista tuli minulle hyviä kavereita ja toiseksi tällä kaudella aloin oikeasti kiinnostumaan ohjauksesta HH:n parissa.
Voisi siis sanoa käytännössä, että kausi 66 oli ehkä urani kannalta tärkein kausi. Mutta itse kausi ei kuitenkaan ollut ruusuilla tanssimista ihan jo sen takia, että vaikka yllämainituista asioista huolimatta niin joukkueessa oli vähän sisäisiä ongelmia ja voisi sanoa, että joukkue tavallaan halkesi kahtia sisältä. Kuitenkin kausi jatkettiin loppuun samassa joukkueessa.
Sain kaudella ensimmäiset ohjatut pelinikin alle, kun ReentValin ei jaksanut tulla aina peleihin ja koin urani ensimmäisen tosipaikan, kun vastaan playoffeissa tuli Drusi game3:ssa. Tämä johtui siitä, että ReentValin sai sitä edeltävässä pelissä pelikieltoa. Olin siis urani ensimmäisen tosipaikan edessä, kuitenkin olin jakamassa skypessä näyttöä ReentValinille, mutta noin ensimmäisen erän jälkeen aloin vain itse ohjaamaan ilman hänen ohjeistustaan. Peli käytännössä lopulta ratkesi siihen mistä tulikin urallani trendi eli mielestäni voitettiin jopa ohjauspeli, vaikka vastassa oli kokenut hyvä ohjaaja Drusi, mutta tuuri oli todella huonoa. Vedin itse pelissä varmaan joku 15 kertaa, mutta tein ehkä yhden maalin.. Siihen loppui siis Citizensin lento siltä osin, mutta oma urani lähti tästä kaudesta myöhemmin sitten niin sanotusti lentoon, kun siirryin enemmän ja enemmän avainpelaajan ja ohjaajan roolia.
Royalsin syntyminen ja siirtyminen johtavaksi pelaajaksi. - Kaudet 67-68
Citizens kauden jälkeen päätimme ReentValinin kanssa, että nyt on vihdoin ja viimein aika tehdä se oma joukkue, eikä olla niin sanotusti muiden käskytettävänä. Tällä kertaa saimme joukkueemme läpi sarjaan parin rauhallisemman kauden jälkeen. Mietittiin alunperin kuitenkin joukkueen tekemistä niin sanottuna SKA Hokureina. Ydinryhmä tässä siis oli HH:n näkökulmasta minä, ReentValin, Mozjakin ja Gelis. Tässä olisi voinut käydä niinkin, että Royalsia ei olisi koskaan tullut, tai se olisi tullut meidän neljän omistuksessa tai sitten vain Hokurit olisi tullut. Tässä kuitenkin oli joku juttu, että neljä omistajaa ei saanut olla ja ReentValin ei halunnut omistajuutta esimerkiksi, että olisin tehnyt hänen kanssaan 50-50, vaan hän halusi olla kapteeni. Joten jotenkin sitten omistajuus sysäytyi minulle, vaikka esimerkiksi Royalsin peliasutkin ovat Mozjakinin käsialaa.
Ensimmäinen kausi eli kausi 67 oli kutakuinkin suuri pettymys. Lähdettiin kauteen voisi sanoa, että jopa ennakkosuosikkeina tai ainakin selvänä top2 Derbyn kanssa. Kuitenkin jäimme lopulta maalierolla sijalle kolme ja jäimme täpärästi suorasta välieräpaikasta ulos. Playoffeissa taas kohtasimme Citizensin ja kuinka ollakkaan huono tuuri playoffeissa iski taas ja tipuimme playoffeista. Kyseessä oli siis suuri floppi ja ehkä kaikkeista "pahinta" mahdollista vastustajaa vastaan eli juuri viime kauden joukkuettamme kohtaan.
Kaudella 67 aloin kuitenkin ottamaan jo suuria harppauksia ohjaukseni suhteen ja ohjasin noin puolet Royalsin peleistä siitä huolimatta, että ReentValin ja Tom-100 olivat liigan kiistattomasti kaksi parasta ohjaajaa. Otin kuitenkin eroa kiinni todella nopeasti, ottaen huomioon, että kyseessä oli käytännössä urani kolmas kunnon kausi ja olin ohjannut vain pari ottelua kaudella 66. Urani yksi suurimmista voitoista ohjauspelissä eikä vaan matsissa tuli myös kaudella 67 Tom-100:n Derbyä vastaan käytännössä keltanokkana josta olin todella ylpeä, olihan Tom-100 loistava ohjaaja ja yksi historian parhaista.
Kausi 68 oli minun lopullinen läpimurtokauteni eliittiin. Ensimmäinen kauteni jossa ohjasin kokonaan yksin päättyi runkosarjan voittoon. Kauden jälkeen minut palkittiin urani ensimmäisellä arvokkaimman pelaajan palkinnolla. Ensimmäinen voitto on tietenkin ikimuistoisin ja tähän nälkäni ei loppunut vaan päätin mielessäni, että tämä tulee olemaan yksi monista. Itse kautemme oli lähinnä sitä, että runkosarjassa Royals tuttuun tapaan lensi korkealla ja playoffeissa suuri floppaus. Tipuimme välierissä kauden voittajalle Mielialapelaajille, jonka jälkeen hävisimme pronssin vielä Sabresille. "Unelmafinaali" Royals-Sabres jäi siis tapahtumatta. Kyseessä oli myös kolmas peräkkäinen iso pettymys urallani playoffeissa.
Siirtyminen Habbo Hockeyn johtoon viiden kauden kokemuksella ja lopullisesti yksin vastuunottaminen - Kausi 69
On sanonta, että huipulla tuulee ja sain hyvinkin kokea tämän kaudella 69, tuoreena mvp-voittajana ja HH:n johtajana. Sanotaanko näin, että Tom-100:n johtajuuskausi on ehkä jopa HH:n historian paras ja menestynein niin allekirjoittaneella ei ollut mitkään pienimmät saappaat täytettävänä.
En ole oikeastaan täysin tyytyväinen johtajuuskauteeni, koska en mielestäni johtanut tarpeeksi hyvin, mutta sain omasta mielestäni kuitenkin liikaa paskaa niskaan verrattuna tekoihin, mutta toisaalta se kuuluu asiaan. Olen siinä mielessä kuitenkin tyytyväinen ettei minua syösty johdosta ja sain johtaa ehkä HH:n historian kulta-ajalla.
Kuitenkin itse kauteen, liityin Devilsiin, koska halusin todistaa yksin pystyväni voittaa kaiken ja koska siellä oli kivoja pelaajia. Tämän lisäks Royalsin floppauksen jälkeen oli hyvä laittaa pillit pussiin sen osilta, toistaiseksi. Devils oli tulokasjoukkue jonka omisti Bergensson ja joukkueessa oli monta tuttua naamaa Citizens ajoilta ja Merivoimista. Joukkueessa oli kauden alussa tosi hyvä ilmapiiri, joka kuitenkin meni pilalle varmaan minun takiani. Otin Habbo Hockeyn liian tosissaan, vaikken kuitenkaan huutanut tai haukkunut tietenkään omiani, mutta silti. Ja sain myös joukkuekavereilta syyttelyitä tiettyjen pelaajien suosimisesta ohjauksessa ja tämän lisäksi hunttisin aika törkeästi pisteitä.
Tuloksellisesti Devilsin kausi oli ihan hyvä, meillä meni hyvin runkosarja ja oltaisiin voitu jopa voittaa runkosarja jos olisin ottanut pari luovutusvoittoa jotka päätyi tappioksi kauden aikana vastaan, mutta tuoreena johtajana halusin välttää luovutusvoitot. Devils pääsi jopa loppuotteluun asti, jossa unelmat kullasta menivät sitten pilalle hyvin surullisenkuuluisassa pelissä jossa Blizzards suonenvedolla meni voittoon aivan karmean sekoilun jälkeen.
Royalsin ensimmäinen paluu - Kaudet 70-71
Royalsin record kausilla 70-71 oli todella hyvä. 25 voittoa, 3 tasapeliä ja 11 tappiota. Tästä huolimatta käteen kuitenkin jäi vain ja ainoastaan kaksi uutta playoff-pettymystä ja Kultakalacupin voitto. Royalsin tuurista voisi sanoa, että se on tuhoontuomittu playoffien osalta, ei edes loppuottelua, vaikka Royals oli voittanut ensimmäisen neljän kautensa aikana runkosarjan jo peräti kolme kertaa.
Royals uusi kuitenkin kaudella 70 ennätyksensä kaudelta 68 siitä, että pelasi 10 tappiotonta ottelua putkeen joka on myös liigan ennätys yhdessä Hawksin kauden 44 ja Tornaadojen kaudelta 65. Itse olen ollut mukana näissä kolmesta kaudesta. Kuitenkin on tulkinnanvaraista, että pitäisikö Royalsin putkeen laskea kkc-ottelut jolloin Royals nousisi yksin ennätyksen valtiaaksi 13 ottelulla. Olen kuitenkin ylpeä, että olen ohjannut joukkueeni kyseisiin ennätyksiin.
Henkilökohtaisesti minulle jäi molemmilta kausilta kauden arvokkaimmanpelaajan, parhaan hyökkääjän ja maalikuninkuun palkinnot. Ja uudet playoff-pettymykset. Kausi 71 oli kuitenkin henkilökohtaisesti minulle historiallinen. Rikoin yhden kauden maaliennätyksen 53 maalilla ja yhden kauden piste-ennätyksen 67 pisteellä (53+14). Uskon, että nämä ennätykset tulevat jäämään ikuisesti Habbo Hockeyn historiaan.
Saukkojen ensimmäinen tuleminen - Kausi 72
Royals oli flopannut toista kertaa ja motivaatio Royalsin tekemiseen oli lähes nollassa. Johtajuuskauteni oli myös tullut loppuun ja mietin vaihtoehtojani. Kuitenkin sarja tarvitsi kahdeksatta uskottavaa joukkuetta niin päätin houkutella uuden johtajan Fossu501:n ja Hall-of-Famerin J.Niskavaaran Saukkojen rungoksi yhdessä omistajuuspartneri !.weera.!:n kanssa. Saimme kivan ja mukavan joukkueen jossa oli kiva pelata. Itse kauden käsikirjoitus oli hyvin Goldenpeachmainen dominointia ohjauksessa, tiukkoja voittoja tuuria vastaan, hyvä sijoitus runkosarjassa. Sen jälkeen jälleen kerran playoffit ja tuuri antaa sinne minne aurinko ei paista ja tippuminen aikaisin jo puolivälierissä.
Näin jälkeenpäin ajateltuna, minun olisi pitänyt jatkaa Saukkoja kaudelle 73 ja siitä eteenpäin, mutta tein sen virheen, että vanha suola alkoi niin sanotusti maistumaan ja päätin Saukkojen antaa olla. Tämä johti siihen, että Saukkoja ei tullut ilman minua. Tästä olen henkilökohtaisesti pahoillani erityisesti !.weera.!:lle ja Fossulle.
Surullisenkuuluisa kausi numero 73.
Kausi joka on ehkä urani kaikkeista suurin häpeäpilkkuni, kausi jossa joukkue jossa pelasin diskattiin toista ja toivoittavasti viimeistä kertaa. Tämä kausi olisi saattanut jopa lopettaa urani jälleen kerran. Lyhyesti sanottuna sallin joukkueenomistajana 2nickkaamisen omassa joukkueessani tietoisesti, että ei jouduttaisi pelaamaan alivoimalla ja kauden lopussa ReentValin tuli asian kanssa julki. Tämän jälkeen meidät diskattiin, meitä odottaisi pitkä pelikielto jopa pari kautta tai enemmän.
VIHDOIN JA VIIMEIN. - Kausi 74
Vihdoin ja viimein kahdeksan kauden odotuksen jälkeen voitin kultaa toisen kerran urallani ja tällä kertaa itseohjattuna. Urani suurin tavoite oli vihdoin ja viimein saavutettu ja ironisesti se tapahtui kaudella jolloin minun ei olisi pitänyt ehkä saada edes pelata. Ja myös on ironista etten omistanut joukkuettani, vaikka se oli Saukot niin nimellisesti, vaikka käytännössä johdin joukkuetta. En siis omistanut joukkuetta, koska olin omistajuuskiellossa ja jonkinnäköisessä ehdonalaisessa viime kaudesta. Minun piti saada siis kauden 74 jälkeen pelikielto kauden 73 törttöilystä, mutta sain pelata, koska muuten ei oltaisi saatu kahdeksaa joukkuetta sarjaan. Loppujen lopulta en saanut koskaan peliäkään pelikieltoa rikkeistäni, niin epäreilua kuin se onkin, mutta statukseni taisi pelastaa perseeni.
Kuitenkin itse kausi oli vihdoin ja viimein urani kohokohta. Viimein oma ohjaama kulta jota olin tavoitellut jo niin monta kautta. Kausi oli Saukkojen dominointia - runkosarjan voitto ja lopulta kultaan. Tällä kertaa minun playoff-tuurini ei pilannut kaikkea ja otimme näytöstyyliin The Grandest Stage of Them All areenallani kultaa. Voitimme ottelun 8-3 legendaarista Saintsia vastaan jossa pelasi lajilegendoja mm. HarrisuN, R.Somerjoki ja Huppu-haamu30. Iskin itse loppuottelussa tehot 7+1, joka on ennätys yhdessä loppuottelussa, tämä siitä huolimatta, että puolustelimme ja pelailimme aikaa.
Olin siis urani huipulla ja saavutin kaudella viisi suurta henkilökohtaista saavutusta: Ohjattu kulta, Playoffien arvokkain pelaaja, Runkosarjan arvokkain pelaaja, maalikuninkuus ja parhaan hyökkääjän palkinto. Urani paras kausi siis.
Mestaruuskrapula? - Kausi 75
Kausi oli Saukkojen osalta hyvin nihkeä. Joukkue oli menettänyt monia avainpelaajiaan ja tuuri ei päätä huimannut. Pääsimme nipin napin playoffeihin ja playoffeissa tuli paluu arkeen kun joukkueeni onnistui sössimään 1-0 sarjajohdon 1-2 tappioksi.
Ei siis mitään uutta auringonalla, voitin sentään kaudella jälleen arvokkaimman pelaajan palkinnon, vaikka olimme vasta kolmansia runkosarjassa. Kausi päättyi sentään pronssiin mikä oli kiva, ettei joukkue jäänyt taas tyhjin käsin ja nelossijalle.
Paluu kasvattajaseuraan ja tavoitteena lopettaa ura sinne mistä se alkoi ja kultaan - Kausi 76
Vakuuttelin HelloweenC:in tuomaan Viikingit vielä kerran takaisin, jotta voisin lopettaa urani siellä mistä se alkoi. Tavoitteena oli kyllä lopettaa kultamitaliin. Kaikki näytti hyvältä, kun joukkue sai menestyneen rungon joka vilisi täynnä vanhoja menestyneen Dynamon pelaajia. Viikingit myös voitti runkosarjan ja meni 1-0 ottelusarjassa johtoon Wheel Walkersia vastaan. Tämän jälkeen kuitenkin kävi jälleen kerran klassiset ja hävisimme ottelusarjan 1-2.
En halunnut lopettaa uraani totaalisen mahalaskuun kun muistaakseni Viikingit antoi jopa luovutusvoiton pronssipelistä Natulle. Itseäni kyseinen luovutusvoitto vähän harmittaa, vaikka pettymys oli kova runkosarjavoiton ja 1-0 johdon jälkeen. Olisin kuitenkin halunnut voittaa kasvattajaseuralleni edes jotain. Ehkä Helloweenin olisi pitänyt penkittää minut 1-0 johdon jälkeen, kuten vitsailimme koko kauden, että Goldenpeach istuu vaihdossa playoffit..
Matka kiertolaisena jatkuu ja kultajuhlat kauden lopussa. - Kausi 77
Tein sopimuksen kaudenalussa joukkueeseen POROT jonka omisti kauden alussa liigaa johtanut Nevo. Kuitenkin POROT hajosi käsiin jo ensimmäisellä kierroksella ja sen korvasi nopeasti Juudaksen suudelma omistajana J.Niskavaara. En aluksi jatkanut heti Juudaksen suudelmassa, mutta taisin kuitenkin tehdä heti tryoutin joukkueeseen, koska joukkueella oli pelaajapula ja sen jälkeen lopullisesti sopimuksen joukkueeseen. Ajattelin, että olisi kokemus pelaa J.Niskavaaran kanssa ekaa kertaa ja muut joukkueet eivät oikein innostaneet. Päätös toimi molemmille osapuolille loppujen lopulta vallanmainiosti.
Juudaksen suudelma meni lopulta voittamaan runkosarjan ja sitten lopulta kultaa. Kyseessä oli urani toinen "tripla" eli toisinsanoen siis molemmat arvokkaimman pelaajan palkinnot ja ohjattu kulta. Hieno kausi sai arvoisensa päätöksen. Oli hienoa voittaa kulta juuri J.Niskavaaran ja erityisesti ReentValinin kanssa ensimmäistä kertaa. Muistan ReentValinin känninhuuruiset sanat pelin jälkeen, kun hän kiitti hienosta kullan hoitamisesta minua.
Royalsin paluu osa kolme - Kausi 78
Voitokkaan Juudaksen suudelma kauden jälkeen ja kun sotakirves vanhoilta kausilta oli haudattu oli oikea aika tuoda Royals takaisin liigakartalle. Saman vanhan ydinporukan kanssa. Kausi myös mukaili hyvin paljon vanhoja kausia. Runkosarjassa kuitenkin täpärästi jäätiin toiseksi maalieron turvin, vaikka yleensä Royals on runkosarjan voittanut.
Playoffeissa oli sitten uusi tarina, Royals pääsi tällä kertaa jopa loppuotteluun. Kuitenkin loppuottelussa tähdet eivät olleet Royalsille oikeassa asennossa ja katkera loppuottelutappio tuli. Tämä oli se kausi kun Royalsin piti vihdoin ja viimein voittaa, mutta ei. Kirous siis jatkui minulla, että minun omistama jengi ei voita kultaa tai Royals.
Kaudesta käteen jäi sentään playoffien arvokkaimman pelaajan palkinto jo perinteeksi tulleiden parhaan hyökkääjän ja puolustajan lisäksi, vaikka siis ei voitettu kultaa.
Ensimmäistä kertaa motivaation menettäminen HH:seen, liittyminen Saintsiin - Kaudet 79-80
Rehellisesti sanottuna Royalsin finaalitappio vitutti minua sen verran, että kiinnostus HH:ta kohtaa rakoili ehkä ensimmäistä kertaa kunnon urani aikana. Pelasin kuitenkin sen verran, että roikuin mukana. Saintsiin minua seurasi ReentValin ja olihan joukkueessa jo HarrisuNkin. Paperilla Saintsilla oli siis liigan ehkä kolme parasta pelaajaa, mutta jokaista meitä yhdisti kiinnostuksen tai ajan puute. Saints tippui jo runkosarjassa ja tämä oli minun urani ensimmäinen kerta kun minun joukkueelleni käy näin kun olen ns. vetovastuussa. Tämä oli myös ensimmäinen kerta 14 kauteen kun en voittanut mitään henkilökohtaisia palkintoja.
Mietin jopa lopettamista tämän floppikauden jälkeen, mutta olin mielessäni, että ei perkele. Ei tämä voi näin päättyä. Päätin sitten jatkaa kaudella 80 Saintsissa, kun Mozjakin jengin uudet kasvot (tai niin se ainakin piti mennä) pyysi minua liittymään. Saints meni lopulta voittamaan runkosarjan ja lopulta kultaa. Loppuottelu oli hyvin yksipuolinen ja Saints meni vakuuttavaan voittoon. Olen hyvin ylpeä siitä, että juuri minä sain tuoda Saintsille tämän himoitun viidennen kullan ja sain olla osa HarrisuNin viimeistä matkaa.
Tämä kausi henkilökohtaisesti toi minulle minun urani kolmannen "triplan". Kausi oli menestys ja tämä kausi oli sellainen, että tähän olisi ollut hyvä lopettaa. Kuitenkin lopulta päädyin HH:n johtoon ja ura jatkuu..
Urani kannalta tärkeimmät henkilöt:
ReentValin: Herra joka toi minut lajin pariin kahdesti, herra joka otti minut niin sanotusti siipiensä alle kun en ollut vielä ketään. Pelannut helvetin monta kautta yhdessä ja uskoisin, että pelillisesti paras pelaaja jonka kanssa olen itse pelannut. Antoi myös näytönpaikan loistaa, sillon kun oli viel itse huipulla.
Mozjakin: Mozja on pelannut minun kanssani hyvin monta kautta yhdessä. Kiistattomasti paras luottopelaaja, joka on pelannut kanssani. Toiminut oikeana kätenäni lähes jokaisella yhteisellä pelaamallamme kaudella. Toiminut myös Royalsin kapteenina parina kautena.
Kunniamaininnat:
Bergensson, Eick, Fossu501, HelloweenC, jonna99-, J.Niskavaara, Paha29, R.Somerjoki, sannirau, santi5junijor, Sjomin, Tom-100 & !.weera.!
Kyseiset kunniamaininnat eivät ole tärkeys- vaan aakkosjärjestyksessä.
