Pahu #29

[p29]

Paha29 aka El Pahu

Päätin pitkän pohdinnan ja kikkailun jälkeen väsätä itsestäni jonkin sortin pelaajaesittelyn. Kirjoitus saattaa sisältää jonkinlaisia kirjoitusvirheitä, joten pyydän jo näin etukäteen anteeksi. Kommentointi totta kai sallittua.

Kausi 29: Vääntö alkaa...

Muistan todella hämärästi, miten eksyin ensimmäisen kerran Habbo Hockeyn pariin. Olin tainnut kuulla kyseisestä lajista muutamilta henkilöiltä ja päätin lopulta etsiä käsiini siitä enemmän tietävän. Hetken etsiskelyn jälkeen törmäsin _jossain_ huoneessa suureen Habbo Hockey-legendaan eli TonzaDeNizzaan. Silloin alkoi suuri tutustuminen kyseiseen lajiin Tonzan ohjaamana. Perusväännöt- ja käännöt tuli opittua suhteellisen nopeasti ja se avasi paikan Tonzan joukkueessa, Egypt Sandstormissa.
Kausi taisi startata hyvällä meiningillä, nappasimme voittoja sieltä sun täältä ja oma suorittaminenki oli ihan kohtuullista. Liikkumisen kanssa oli tietenkin vaikeuksia, mutta ei se menoa oikeastaan haitannut. Pisteitä tuli nakutettua 7+5 runkosarjassa, mikä oli loppujenlopuksi tulokaskaudelle ihan hyvin. Pääsimme 8 joukkueen runkosarjassa puolivälieriin, jossa vastaan asettui Hawks. Hawks oli valitettavasti tällä kertaa parempi ja tiemme päättyi puolivälieriin.
Palkintopuolelta ei tullut napattua yhtikäs mitään. Mahdollisuuksia oli Fobiaan, mutta sen vei ansaitusti Tom-100.

Kausi 30: Lento alkaa... vai alkaako?

Olin hyvissä asetelmissa kauden 30 alussa. Hyvä tulokaskausi poiki muutamia joukkuepyyntöjä, joista lopulta valitsin hard.cs:n omistaman Dreamsin. Runko näytti hyvältä ja kauteen lähdin suuren innostuksen saattelemana. Innostus toi nopeasti tulosta, sillä kausi alkoi henkilökohtaisesti todella hyvin. Nakutin pisteitä tasaiseen tahtiin ja roikuinkin koko kauden ajan kärkiviisikossa. Joukkueen menestys oli taasen harmillisen epäonnistunutta. Vaikka saimme peleihin hyvin pelaajia paikalle, joukkueen tuuri oli surkeaa. Pelit päättyivät useasti parin maalin tappioihin.
Päädyimme lopulta playoff-viivan alapuolelle ja kausi päättyi pettymykseen. Pistesaldoksi tuli kuitenkin kunnioitettavat 14+9 ja se toi kolmannen sijan pistepörssissä. Voiton vei koris9 muutaman pisteen erolla. Palkinnoista käteen jäi Positiivinen yllättäjä, joka oli ihan kelpo saavutus.

Kausi 31: Into katoaa

Kausien 30 ja 31 offseasonilla into Habbo Hockeyyn katosi jostain syystä lähes tyystin. Silti pelasin vielä kauden 31 pois alta, sillä kutsu SUUREEN Trashersiin saapui viestiboksiini. Speaderin vetämä joukkue oli koottu lähinnä outolinnuista (ei millään paha29lla siellä pelanneet =//), jolla ei ollut muuta tavoitetta kuin pelata pelit pois alta.
No, väännöt olivat ailahtelevia, voittoja tuli, mutta myöskin tappioita. Peleissä oli täyskentälliseen vaadittava määrä pelaajia, joka oli erittäin hieno juttu. Oma pelaaminen alkoi olla jo hiukan orientoitunutta ja liikkuminen sun muu sujui mallikkaasti.
Kausi päättyi - ehkä hiukan odotetusti - runkosarjan viimeiselle sijalle. Käteen kaudesta jäi pisteet 6+4 ja vekkuleita pelitoveriveijareita.

--
Ja niin into lopulta katosi ja jäin monen kauden tauolle Habbo Hockeysta. Alunperin ajattelin, ettei enää ikinä, mutta niin vain huuto kaukaisuudesta kantautui Pahun korville, ja niin sitä taas mentiin...
--

Kausi 44: Uusi alku!

Palasin tauon jälkeen hotelliin ja eksyin Harun, Mapun ja kumppaneiden mukana kauden 44 All Stars-ottelun katsomoon. Siellä vaihdoin muutamat hauskat vitsit tovereiden kanssa ja esille tuli tuttu kysymys; mitä jos? No jos sitä... ReentValin aka Rvu ja Nahbliz aka Nuha houkutteli minut heidän tiimiinsä, joka tunnettiin nimellä Finishers. Siirto tapahtui siirtokauden loppupuolella ja se oli loppujen lopuksi hyvä siirto. Sain hyvää tatsia peleistä, missä pelasin, ja mieleeni palautui perustaktiikat jne. Kolmeen runkosarjapeliin loin 2 maalia ja 4 maalipaikkaa. Se oli hyvin.
Päädyimme Finishersin kanssa sijalle 5 8 joukkueen runkosarjassa ja playoff-paikalle. Pleijareissa vastaan asettui tuleva pitkäaikainen työnantajani, Tornaadot. Nimi kertoi jo kaiken, kuokkaan tuli ja äkkiä. Naadot pudotti meidät suoraan kahdessa pelissä ja matkamme päättyi siihen. Pleijareissa syntyi 1 piste.

Kausi 45: Nousujohteista, nousujohteista!

Se kuuluisa ”pelifiilis” oli palannut. Fiilikset pelata olivat todella korkealla ja etsinkin ahkeraan joukkuetta. Etsinnät eivät loppujen lopuksi kestäneet kauaa, kun hard ja J.Niskavaara nappasivat minut heidän joukkueeseensa, Mielalapelaajiin. Tätä itsekin myös toivoin, sillä haluni kokea ns. Dreams-ajat uudelleen olivat päällimmäisenä mielessä.
Pelit alkoivat todella hyvin. Poimimme kiitettävään tahtiin voittoja taskuihimme ja joukkueemme oli motivoitunut. Muodostin kaudella Drusin kanssa pienoisen tutkaparin, ja olimme Mielialapelaajien tehokkaimpia pelaajia runkosarjassa yhdessä Twister!!!:n kanssa (11+7=18) pistein 7+8=15 (minä) ja 8+7=15 (Drus). Olin omaan suorittamiseen tyytyväinen.
Päädyimme runkosarjassa piikkipaikalle ja sitä kautta playoffeihin. Sitten tuli se kuuluisa noutaja, Tornaadot. Hävisimme Tornaadoille suoraan kahdessa ottelussa ja jouduimme pronssiotteluun. Välierät menivät omalta kohdaltani aivan penkin alle. En päässyt toiseen playoff-otteluun, joka lopulta päättyi siis luovutusvoittoon. No, pronssiotteluun päästiin, ja nakutin siellä 1+1 tehopisteet, joka oli minun lopullinen pistesaldo playoffeissa. Hävisimme pronssiottelun surullisesti rankkareilla Wheel Walkerseille ja käteen kaudesta jäi pelkkä maila ja kokemusta.

Kausi 46: Omistautuminen ja menestys alkaa...

Päätin kauden 45 loputtua siirtyä täksi kaudeksi mestarijoukkue Tornaadoihin. Mabbu96:n ja Eickin johdattama sakki oli jo kyselleet minua viime kaudella liittymään heidän joukkueeseensa, mutta olin luvannut Niskalle, hardille ja itselleni, että pelaan ensin kauden loppuun ja sitten mietin siirtomarkkinoita.
Kyseisestä siirrosta tuli oman urani tärkein. Tornaadot oli se joukkue ja kutsumus, jota olin odottanut _pitkään_. Olin suurta intoa täynnä. Rosterissa oli paljon tuttuja henkilöitä, joten siirtyminen heidän meininkiin ei ollut vaikeaa. Kaksi ensimmäistä peliä eivät alkaneet aivan odotetun mukaisesti, kun saimme molemmissa karvaasti pataan, mutta kolmannessa kaikki muuttui. Taululle 7-0 Bulldogzeista ja pisteet 3+2. Tämä lupasi hyvää. Loppukausi sujui maltillisesti ja poimimme tarvittavat pisteet, joilla nappasimme viimeisen playoff-paikan. Runkosarja päättyi pisteiden osalta hyvin. 8+5 tehot oikeuttivat minut pistepörssin sijalle 6. Sain myös kauden puolessa välissä kapteeninnauhan.
Playoffeissa siirsimme vaihdetta isommalle. Pari ratkesi taas suoraan kahdessa ottelussa, mutta tällä kertaa suotuisasti. Saimme finaalissa vastaamme hyvin koko kauden pelanneen Pandabjörnsin. Finaali oli kuitenkin heidän osaltaan suoraansanoen floppi (ei millään paha29lla ;_;). ”Nuhan” kuuluisa 1/5 siivitti meidät selkeään voittoon ja siihen kirkkaaimpaan mitaliin – kultaan. Se oli urani ensimmäinen mitali ja se lupasi hyvää tulevaa varten. Tornaadoille finaalivoitto takasi heille toisen perättäisen mestaruuden. Playoffeissa minä ja Naadoweleni nakuttivat kiitettävät pisteet, Eethin viedessä pistepörssin voiton ja MVPn.

MM-KISAT 2013: ENSIMMÄINEN MM-KIKKAILU

Kauden 46 loppu tiesi kesätauon alkamista ja katseiden siirtämistä tuleviin MM-kisoihin. Juuri kulunut kausi oli tuonut sitä kaikkea hyvää, joten päätös pelailla myös kesän MM-kisoissa ei ollut vaikea. Varsinkaan, kun kyseiset kisat olivat minulle mallia ensimmäiset. Ja eikun kisojen puintiin...
Starttasin ”hupikisat” ReentValinin alias Rvun joukkueessa, joka kantoi nimeä Norsunluurannikko. Kyllä, maavalinta ei ollut mikään nyt ollaan tosissaan-kikkare, vaan pääosin huumori-kyhäelmä. No, ei se meikäläist haitannut vaan tosissaan lähettiin silti suorittamaan. Ja ihan hyvinhän siinä paskessa sitten kävi. Saimme hyvän poppoon kasaan, johon kuului mm. Mielialapelaajat-legenda Twister!!, hassunhauska vara=0topi= alias topu (oeee), näkymätön velho Drusin jne. Ensimmäinen peli pelattiin Sveitsiä vastaan ja taisi henkilökohtaisesti ihan hyvin mennä, kun kerran voitimme lukemin 8-5. Ei muistikuvaa pelin tehoista. Alkulohkon ensimmäinen peli lupasi siis hyvää, ja jep, niin tekikin. Lohkon toinen sija ja paikka jatkopeleissä. Kiina vei lohkon ykköspaikan näin ihan btw. Jeppistä, saatiin välierissä vastaan yllättävän kova Argentiina. Tässä pelissä sujui vallan mainiosti, nimittäin paukutin 5-3 tappioon päättyneessä pelissä kaikki meidän maalit. Harmi vain, etteivät ne riittäneet. Flow oli kuitenkin hyvä, joten olisi saanut tulla voitto. Noh, pronssipeliin ja vastaan tuli tuttu Kiina. Tämä olikin hupipeli (tietäjät tietää, miksi), ja hävisimme 6-3. Tässä pelissä ei omalta kohdalta mitään mainittavaa.
MM-kisat paketissa tehoin 8+1, joka antoi joukkueen sisäisessä pistepörssissä sijan 2. Ykköspaikan otti tuttuun tapaan pistehirmu RVU. Mitalit jäivät kaukaisuuteen, joka hiukan harmitti miestä, sillä kausi 46 oli tuonut sitä kirkkainta tyynyn alle. Katse siirtyi syksyyn.


Kausi 47: Täydellistä suorittamista.

Kauteen lähdettiin tosi hyvällä ja rennolla fiiliksellä. Joukkueesta lähteminen ei käynyt edes missään vaiheessa mielessä, sillä joukkuehenki oli viime kauden jäljiltä huipussaan ja rosteri pysyi suhteellisen samana. Oma ”pelifiilis” hipoi pilviä ja oli hauska pelata. Jatkoin joukkueen kapteenina, joten vastuulleni jäi joukkueen tsemppaaminen peleihin ja turhien ylilyöntien poiskitkentä. Näihin ei loppujen lopuksi ollut tarvetta puuttua. Joukkue hoiti hommat itsenäisesti kotiin, ja pääsin keskittymään myös omaan peliini. Keskittyminen tuotti tulosta. Paukutin runkosarjassa tehot 9+7 ja olin pistepörssin 7. Uusi ns. tutkapari syntyi, Mapu-Pahu! Vaihtelimme syöttöjä toisillemme ja peli kulki.
Runkosarjassa loppusijoituksemme oli toinen, kun Raiders nappasi piikkipaikan. Se ei playoffeissa menoa haitannut. Välierissä vastaan asettui TAAS ex-joukkueeni Mielialapelaajat. Tällä kertaa vääntö oli tasaisempaa ja saimme taistella finaalipaikasta aivan kolmanteen otteluun asti. Lopulta nappasimme kolmannessa pelissä selvän voiton ja matkasimme finaaliin, jossa vastaamme asteli Raiders. Leivoimme finaalissa voittolukemat taululle ja pääsin juhlimaan toista että Tornaadojen kolmatta perättäistä mestaruutta. Tehot 1+2 ja suuhun jäi kaudesta helvetin hyvä maku. Kausi oli henkilökohtaisesti kaikin puolin mukiinmennyt, kuten se oli jo ollut aikaisemmilla kausilla. Nappasin myös ensimmäisen _virallisen_ palkinnon, nimittäin Visnovsky Memorial Trophyn eli Fair-playerin.

Kausi 48: Mestaruuskrapula vei hetkellisesti miehen...

Kahden perättäisen menestyskauden jälkeen oma aktiivisuus ja kiinnostus oli hiukan taantumaan päin. Edelliskausien mestaruudet jätti mieheen krapulan ja eikä oikein kiinnostanut. Onnistuin kuitenkin jollain tapaa kouluttamaan ensimmäisen juniorini Daawidin, josta tuli joukkueen kakkosvahti.
Olin edelleen joukkueen kapteeni, mutten omasta mielestäni aivan täyttänyt kapteenin kenkiä täydellisesti. Runkosarjasta jäi monen monta peliä käymättä, ja niissä missä kävin, synnytin tehot 4+1. Ei mennyt itselläni aivan putkeen, mutta joukkueella sentään meni. Taas paikka playoffeissa ja eikun menoksi.
Aktiivisuus ja kiinnostus palasi pleijareiden aikaan (”sika!!!111 hakee vaan glooria!11 booO!”) ja taisin käydä jokaisessa pelissä. Välierissä leivoin pisteet 2+1 ja finaalissa en mitään. Siellä vastassa oli jälleen kerran Raiders, joka vei tällä kertaa pidemmän korren. Käteen jäi kaudesta karvas maku suuhun, toinen Visnovsky Memorial Trophy ja kolmas mitali, hopea.

Kausi 49: Krapulasta palautuminen!

Kuten mainitakkin saatoin, olin palautunut. Halu voittaa ja pelata oli kova. Tilaa pystyi kuvailemaan sanoilla ”Suutu jo!”. Ja niin pelit alkoi... Pääsin kauden alussa samantien vireeseen ja ryhdyin tiputtelemaan sopivaan tahtiin pisteitä pöytäkirjoihin. Roolia joukkueessa tuli taas enemmän, vaikkakin shown varasti ansaitusti itse kuomawele, ReentValin. Hyvät pelit tuottivat tulosta, nimittäin olimme runkosarjan päätyttyä piikkipaikalla ja itse saavutin pistepörssissä sijan 5, kun tehoina komisteli numero 18 (8+10). Tällöin syntyi Juddon oma keksimä jonkinsortin nickname Genoway - lähinnä syöttömäärän takia. Mutta niin, taas ne playoffit kutsuivat.
Välierät eivät olisi mitään ilman taisteluparia Tornaadot-Mielialapelaajat. Kyllä, vastassamme oli taas ketkäs muukaan kuin tämä porukka. Vääntö oli tuttuun tapaan kovaa, mutta veimme otteluparin suoraan kahdessa ottelussa. Siirryimme siis askeleen eteenpäin ja se askel oli itselleni neljättä kertaa putkeen finaali. Välierissä iskimme yksitoista (11) maalia, joissa seitsemässä olin mukana. Eli nämä pelit näyttivät onnistuneen aika perkeleen hyvin. Finaalissa minulle yritettiin pelata playoff-pistepörssin voittoa, mutta se oli mahdottomuus, kun kivenkova Raiders hoiti meidät toistamiseen luvuin 2-6.
Vaikka kultamitali jäikin vain haaveeksi, oli kausi muuten onnistunut. Mukaan tarttui taas kokemuksia, hopeamitali ja uusi palkinto, Blodari Memorial Trophy (Paras puolustaja).

Kausi 50: Glory Eran päättyminen...

Kauteen 50 lähdettiin suhteellisen haikein mielin, sillä olimme päättäneet viedä joukkueen kauden päätteeksi tauolle monen yhteisten kausien jälkeen. En antanut tämän kuitenkaan vaikuttaa otteisiini, vaan ajattelin johdattaa tämän joukkueen vielä kerran kultaan ennen määräämätöntä taukoa. Taisin ottaa myös joissain matseissa tarvittaessa härkää sarvista ja kokeilin ohjaamista. Eihän siitä nyt tullut yhtikäs mitään, joten onneksi Mapun ja Eickon poissaolot eivät olleet suurilukuisia. Suoritus oli hyvää ja mitään ylimääräistä häröilyä ei esiintynyt muistaakseni. Joukkuehenki oli todella hyvä.
Pääsimme tavoitteeseemme ja pääsimme playoffeihin runkosarjan piikkipaikan siivittämänä. Mutta niin se vain menee, että kun vastaan asettuu heti Hawks, voi tulokset jo melkeinpä arvata. Emme pystyneet vastaamaan heidän pelinhallintaan riittävän hyvin, jotta paikka finaalissa olisi auennut. No, eikun pelaamaan pronssista. Tsemppasin jätkiä sen verran, että saatiin vielä lähes kaikki (poislukien Mapu, joka perkele nukku tärkeen pelin yli!!!1111 -.--) viimeiseen peliin mukaan sillä samalla fiiliksellä, millä aina ollaan pelattu. Pronssista meidän kanssaan taisteli vanha kunnon Mielialapelaajat, joilta ryöstimme lopulta pronssin. Tässä taisin yhden syöttöpisteen nakuttaa, joten olin ihan tyytyväinen.
Vaikka pronssia napattiin, oli mieli silti haikea. Kaverit, joiden kanssa pelasi monet kaudet, siirtyivät nyt muihin joukkueisiin ja oma tulevaisuus lajin parissa oli avoin. Kapteeninnauhan ja pelipaidan asetin siis hetkeksi vitriiniin lepäämään tulevia Naadohaasteita varten.

Kausi 51: Kokeilua

Menestyskausien jälkeen olin päättänyt siirtää vaihteen takaisin pienemmälle ja asennoitua kauteen rennolla meiningillä. Joukkuevaihtoehtoja löytyi, mutta HarrisuNin omistama Saints veti eniten puoleensa. Tämä johtui lähinnä siitä, että Haru oli (ja on yhä, älkää pelätkö!11) erittäin hyvä kuomaweleni ja joukkueessa pelasi myös muita hyviä naamoja, joten miksei.
Aloitin kauden aluksi kentällä, mutta siirryin pikaisesti virallisesti tolppien väliin, kun meidän alkuperäistä maalivahtia ei näkynyt peleissä lähes ollenkaan. Maalissa pelit sujuivat niin ja näin. Torjuntaprosentti oli lähinnä säälittävä kuin mieleenpainuva. No, se riitti playoffpaikkaan, joten no problem. Pleijareissa tuli höllennettyä isolla kädellä omaa tahtia/kiinnostusta ja en tainnut käydä yhdessäkään pelissä. Tästä tietenkin suuret pahoitteluni Harulle. Olisi pitänyt jaksaa loppuun asti.
Kausi päättyi omalta osalta pettymykseen ja koko kautta pystyy kuvailemaan yhdellä sanalla; FLOPPI.
Siirsin pelivarusteeni parin kauden ajaksi naulakkoon siksi, ettei intoa löytynyt sitten ollenkaan. Osasyy tähän oli myös Tornaadojen tauko. Kun näin myöhemmin pohdiskelee, niin tauko teki oikeastaan hyvää. Sinä aikana sain gainattua ne pelihalut ja väännöt takaisin. Kaudella 54 homma taas jatkui kuullessani Tornaadojen jatkavan. Tämä mies elää heidän mukana.

MM-KISAT 2014: HÖNTSÄÄ

Nojoo, yksi välikausi (52) ja heti oli pakko palata kentille, tälläkertaa hupikisojen parissa. Eicko oli pistänyt oman joukkueen kisoihin pystyyn, ja tottakai olin valmis liittymään joukkoihin. Aina tukemassa tätä kaveria, kun tarve vaatii. Kyseinen joukkue oli kaikkien rakastama SUOMI. Taaaaas kerran helvetin hyvä ritarikunta kasassa, meiltä löytyi Eickoa, Harunaldoa, Mapua ja sen sellaista. Hyviä äijiä siis. Noh, kisat taas starttas miten starttas. Ei mitään muistikuvia/faktoja ensimmäisestä pelistä, ehkä taisi tulla muutama piste sinne tänne. Tuloksellisesti pelit eivät päättyneet hyvin. Emme saaneet tarpeeksi voittoja ja jäimme alkulohkon hännille. Ei siis paljoa kerrottavaa jälkikasvuille. Kasaan vaivaiset 1+6 pistettä ja käteen pelkästään hyvien äijien juttuja, meininkiä ja tsemiä. Ei muuta, harmi.


Kausi 54: Paluu pelikentille jälleen kerran

Niin siinä kävi. Pahu oli palannut punanuttuun vanha tuttu kapteeninauha kädessään. Sitä kuuluisaa intoa - mitä olen nyt tässä toitottanut useaan otteeseen – löytyi taas. Mutta näin myöhemmin tarkasteltaessa asiaa, ei ehkä riittävästi. Vaikea sanoa, sillä Tornaadot oli nimellisesti ehkä kaikkein kovin koko heidän historiassaan. Näihin nimiin kuuluivat HHn kiistattomia tähtiä kuten esimerkiksi Parrish, Baum, Jani... You name it, we really got it sanotaanko näin. Oli kunnia johtaa kapteenina tätä joukkuetta.
Vaikka nimiä ja potentiaalia löytyi, ei siltikään oikein maitannut. Oma peliaika jäi vähiin, sillä peliaikani valui suurimmaksi osaksi muille. Sen voi huomata tehoistani, jotka olivat ei-niin-paljon puhuttavat 3+2. Päästiin kuitenkin lähes puhtaalla pelillä pleijareihin, jossa vastaan vyöryi joukkue nimeltä North Stars. Näissä karkeloissa ei tullut paljon vaikutettua, mutta ei oikein ollut tarvettakaan. Jätkät hoitivat homman kotiin ja finaaliin. Finaali oli värikäs, nimittäin maaleja syntyi peräti 13. Me tosin teimme vain neljä (4) ja HC Lutuurit sen yhdeksän (9). Viimeistelin tässä ottelussa kaksi (2) maalia. Kouraan ojennettiin hopeamitali ja jonkin verran pettymystä.

Kausi 55: Moottori puhisee!

Pelit jatkuivat totta kai samassa joukkueessa. Rosteri oli tosin muuttunut lähes kokonaan. Osa nimekkäistä pelaajista lähtivät muille teille, mutta ei se menoa haitannut. Pelaajia riitti jokaiseen peliin. Sain vihdoin itsekkin sitä kuuluisaa peliaikaa ja pääsin takaisin pöytäkirjoihin tehojen valossa. Hyökkäyspeliä ansaitusti sillä kaudella hallitsi kuitenkin kaksikko ReentValin-Eick. Mutta, mutta... Oma peli alkoi olla taas sitä tuttua tavaraa, mitä se oli ollut edelliskausilla, joten olin tyytyväinen. Pleijareihin TAAS kerran runkosarjan piikkipaikalta. Nannaa. Pleijarit taas eivät olleet nannaa. Turpaan tuli niin, että heilahti. MAPit kaatoivat meidät välierissä suoraan kahdessa ottelussa ja pronssiottelussa tuli peräti 8-1 naamariin HC Lutuureilta. Itselläni ei mennyt ollenkaan hyvin ne pelit. Ei mitalia ja mitään henkilökohtaista saavutettavaa.

Kausi 56: Suurin pettymys

Viime kauden playoffit olivat vasta alkua tulevalle. Tällä kaudella ei mikään tuntunut sujuvan. Tuuri oli olematonta ja hävisimme pelejä toisensa perään. Vaikka aktiivisuutta oli suurimmaksi osaksi, ei se vaan riittänyt. Joukkueestamme lähti muutamia pelaajia muihin joukkueisiin huomatessaan sen karun faktan, ettemme olleet pääsemässä playoffeihin. Päätin kuitenkin pysyä joukkueessa loppuun asti, sillä sydän kuuluu tälle joukkueelle.
Karille jäämisestä olikin vierähtänyt jo tovi, joten tuntui hiukan oudolta seurata pleijareita katsomosta käsin ilman, että niihin pääsi vaikuttamaan.
Tehoja tuli kerättyä se aika normi, 7+6 ja kainaloon kaappasin kolmannen Fair-player palkinnon.

Kausi 57: Homma jatkuu!

Kauden alussa oli epävarmaa, jatkaako Tornaadot. Täten olin jo valinnut vaihtoehtoisen joukkueen eli Nokipojat. Mutta viime hetkillä Eicko ja Mapu päättivät, että kyllä, Naadot jatkaa. Ja eikun peliasua taas päälle. Ilmoitin spessu12:lle, että jatkan vääntöjä Tornaadoissa. Tämä oli hänelle OK. Kausi sujui taas tutulla kaavalla, voittoja sateli riittävästi ja pelaaminen oli mukavaa jne jne. Tehoilin kauteen 4+4 pisteet, joihin en ollut aivan tyytyväinen. paha29-hahmon taika oli häipymässä, joten viimeistään pleijareissa taisin vaihtaa hahmoani Bojinoviin. Se tuntui oikealta vaihdolta, sillä tehoja syntyi siellä 3+1 ja numerot alkoivat olemaan sitä entistä luokkaa. Joukkueen menestys ei ollut toivottua. Hävisimme niukasti TsSKA Armeijalle välierät ja otimme lopulliset niitit pronssiottelussa Wheel Walkerseja vastaan – 2-8. Neljäs sija ja pään pudistelua omalle suoritukselle.

Kausi 58: Homma jatkuu taas!

Niin se taas jatkuu. Mitäs sitä tästä kaudesta keksisi sanottavaa. Samaa tavaraa TAAAAS kerran, suoraan välieriin kahdeksan joukkueen runkosarjassa. Itse jatkoin tuurin suhteen surkealla linjalla, vain 6+5 kun kärkipää roikkui lähes kuudessakympissä (60). Ei vaan riittänyt, ei sitten millään. Onneksi Naadoweleistä löytyi monta kantajaa, joten ongelmia ei ollut. Peliaikaa tuli todella paljon, johtuen lähinnä siitä, että meidän rosteri oli pieni, mutta tottakai aktiivinen. Rooliakin tuli otettua hiukan, helvetti sentään! Pelit jatkuivat muuten Bojinov-hahmolla, mutta ei kyllä tuntunut numeroihin tällä kertaa vaikuttavan.
Mutta sitten tulivat pleijarit... Ne olivat urani parhaimmat, sillä pääsin todellakin tekemisen ja tehoilun makuun. Roolini välieräpeleissä oli todella suuri. Toisessa välieräottelussa nappasimme röyhkeän 8-5 voiton Sabresista. Mapu nakutti 4 maalia mieheen ja itse syötin 5 meidän maaleista. Neljä niistä suoraan Mapulle. Kiitti Mapu, kun olit tehokas! Finaali kutsui, mutta siellä tuli valitettavasti se kuuluisa noutaja. Jotenkin finaalitappiot ovat olleet aina suurimaalisia, niinkuin oli tämäkin. Emme saaneet lähes mitään aikaiseksi ja hävisimme rumasti 8-4 minun entiselle työnantajalleni, Dreamsille. Hopeaa neljännen kerran ja PO-tehot 2+7.

Kausi 59: Taas!

Perkele, mitäs sitä tästä muistaisi. Ei oikein mitään mullistavaa tapahtunut, kuin että vaihdoin takaisin paha29-hahmolle kauden lopussa. Runkosarja meni moitteettomasti lävitse. Runkosarjassa edelleen piikkipaikka ja tehoilu pyöri arkipäiväiseen tapaan siinä kympin (10) ympärillä. Ehkä merkittävin tapahtuma oli Pahu-takun synty. Se olkoon mysteeri niille, jotka eivät ole sitä todistanet... kjäh.
Pleijarit menivät minulla ihan kokonaan penkin alle. Habbon teknillisistä vioista johtuen en päässyt pelaamaan peliäkään, joten luotto oli täysin niissä Naadoweleissä, jotka peleihin kykenivät. Harmillisesti mitalia ei ripustettu kaulaamme ja jäimme nuolemaan näppejämme. Kaikin puolin ehkä surullinen ja ei-odotettu kausi.

Kausi 60: Se suurin kausi

Juhlakausi. Suurta sai tältä kaudelta odottaa. Ohjelmistoon lisättiin legendaarinen Kultakala Cup. Lupasin itselleni ja joukkueelle, että nyt on sen aika, kun suoritetaan. Pelit alkoivat erittäin voitokkaasti ja näyttävästi. Napsimme positiiviseen tahtiin voittoja joukkueista ja keikuimme kärjessä. Pääsin pelaamaan erittäin paljon ja olin aktiivisempi kuin koskaan. Oli sitä fiilistä. Pisteitäkin tuli iha tiuhaan tahtiin ja pääsin kokeilemaan aivan kunnolla sitä kuuluisaa ohjausta yhdessä pelissä. Ei mennyt aivaan putkeen kuitenkaan se kokeilu, vaan käkättimeen tuli siinä ottelussa. No, kokemusta karttui, ei siinä.
Kultakala Cupissa jälki oli kaunista. Voitimme jokaisen vaadittavan pelin ja päädyimme ehkäpä ansaitusti finaaliin. Näissä peleissä sain olla isossa roolissa. Pääsin vaikuttamaan moneen meidän maaliin ja tsemppaan jätkiä pelaamaan loppuun asti. Sabres astui eteemme finaalissa ja pelistä tuli ehkä urani kaikkien aikojen mukavin, jännittävin ja tapahtumarikkain ottelu minkä olen pelannut. Kaikki oli aivan kohdillaan. Finaali venyi aivan jatkoaikaan asti, kunnes Mapu vapautti meidät jännityksestä. Urani ensimmäisestä Kultakala Cupista heti kultamitali. Sai nauttia.
Liigan puolella taas nappasimme runkosarjan voiton ja näimme mahdollisuuden siihen paljon puhuttuun ”triplaan”. Välierässä oma hyvä meno jatkui, joka johti siihen, että syötin ratkaisevasti Eickolle, joka iski häkin. Olimme finaalissa.
Finaali oli sekin tiukka ja tahto saada tripla oli kova. Se ei kuitenkaan auttanut, vaan koko pelin hyvin pelannut Sabres nappasi kultamitalin nenämme edestä ja jouduimme pettymään. Varastooni tuli siis jo viides (5) hopeamitali. Harmittavaa, mutta ei voi mitään. Kausi oli kuitenkin yksiä parhaimpia. Kaikki sujui ja joukkue oli maaginen niinkuin se oli Glory Eran (46-50) aikaan. Iso kiitos siis teille naadoweleille siitä.

MM-KISAT 2016: PUOLEN VUODEN PASKE OHI JA PAHU TAAS MEININGEISSÄ MUKANA

Näin tosiaan oli. Puoli vuotta sitä tuli rymyttyä metsissä ja sitten kesällä paluu kentille. Eicko pisti taas Suomen ritarikunnan kasaan ja tällä kertaa lähettiin isolla meiningillä ja ryminällä kohti sitä kultaista. Vaan ei, saatana! Eka peli lähti maltillisesti ja taisi päättyä siihen tasapeliin. Itse en päässyt tähän kyseiseen peliin valitettavasti, pahoitteluni. Toisessa heti mukana ja tehot sellaiset 1+1. Kelpuutan. Päähän silti tuli kivikovaa Tsekkiä vastaan, joka suoranaisesti vitutti, koska peli oli hyvin käsissä. Tuuri vaan ei. Noh, voitto piti saada Argentiina-pelistä, jotta oltaisiin jatkoille päästy. Mutta ei, ei silloinkaan. 5-2 naamariin ja 5 maalin eron pakkovoitolle tiesi matka. En saanut itse pelissä kiekkoa verkkoon, joka jäi hiukan kalvaamaan.
Viimeinen peli oli Tsekkejä vastaan ja se starttasi aivan saatanan hyvin. Saatiin kaivettua itsellemme 5 maalin eron useaan otteeseen pelin aikana, MUTTA SITTEN. Sieltä se Tomun porukka vaan kavensi ja kavensi joka kerta. Ei edes omat tehot (2+1) riittäneet tuohon viiden maalin eron saavutukseen, vaan voitimme pelin loppujen lopuksi 9-6. Se tiesi kisojen loppua, voi paska. Noh, ei vaan voinut mitään. Oli taas perkeleen hyvä jengi kasassa, mutta ei auttanut. Oma suorittaminen oli ihan ok näin tauon jälkeen. Tehot olivat vaivaiset 3+2, hyhhyh. 3/5.
Paluu liigakentille tuntui siis hyvältä vaihtoehdolta ja niin siinä nyt kävikin, että Naadoweljien kans taas painamaan. Ai että oli ikävä.

Kausi 64: Kolmas paluu pöhinöihin... ja millä tavalla!

MM-kisat oli höntsäilty ja oli aika siirtää keskittyminen ja tekeminen kauteen kuusikymmentäneljä. Olin asettanut odotukset itseni kohdalle korkealle, sillä fiilis ja meininki oli hyvä. Turha varmaan edes mainita, missä joukkueessa jatkoin kikkailujani.
Kausi lähti ailahdellen käyntiin. Tappio, pari voittoa ja niin edespäin. Joukkueen pelillinen taso oli tosin korkealla, ja pääsin jo heti toisessa pelissä nakuttamaan suhteellisen seksikkäät pisteet. Tämä tosin tiesi vasta alkua. Peli alkoi sujumaan ja sitä myötä tarrasin pitkäksi aikaa kiinni pistepörssin kärkipaikkaan (joojoo haisee itsekehu,,,). Tätä toki edesauttoi joukkuetovereideni uskomaton apu ja suorittaminen, joten iso KIITOS heille.
Runkosarjan loppu alkoi häämöttämään ja pääsimme Naadowelien kanssa kahinoimaan suorasta välieräpaikasta. Tämä kahakka ylettyi aivan viimeiseen peliin saakka, josta lopulta nappasimme helpottavan voiton tutuista Mielialapelaajista. Tässä pelissä ratkesi myös minun pistepörssin voitto ja maalikuninkuus. Kiitos Mysselle, että veit tämän(kin) taiston viimeiselle kierrokselle saakka! Oli nimittäin huikeaa. Samalla paukkui minun piste- ja maaliennätyksetkin siinä lomassa. Mutta ei näistä sen enempää, sillä olimme suoraan välierissä.
Välierät olivat sitten aivan omaa tavaraa. Ensin vastaamme konttasivat vanha kunnon Wheel Walkers, jonka kanssa saimme töniä game kakkoseen asti, kunnes tapaus Sabres suljettiin tiettävistä syistä pleijareista. Tämän myötä välierävastustajamme vaihtui ”WWstä” Saintsiin, koska he olivat puolivälierissä olleet Sabresin pari. Heidän kanssaan väänsimme kaksi selkeää ottelua ja yhden tasaisen väännön. Selkeät olivat meidän hyväksi ja tasainen heidän, mutta se ei haitannut sillä OLIMME PITKÄN KAHINOINNIN JÄLKEEN FINAALISSA! Noh, keitäs sieltä vastaan tulikaan muuta kuin itse Myssen porukka WW. Ja mihin tämä päättyikään... Perkeleen tasaisen ja tuurin suhteen mollivoittoisen taiston jälkeen ottelu päättyi karvaaseen, KARVAAASEEEN pettymykseen. Kahdeksan finaalia, 6 tappiota. Ei oikein maistu...
Noh, henkilökohtaisella puolella kausi oli urani onnistunein ja valovoimaisin. Takataskuun tuli Gagne Memorial Trophy (Paras Kapteeni), Maalikuninkuus, Visnovsky Memorial Trophy (Fairplayer) ja Heatley Memorial Trophy (Pistepörssin voitto). Tällä saralla ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Näillä matka jatkuu kohti kautta 65.

Kausi 65: Pitkän odotuksen jälkeen!

Tämä oli se kausi. Monta kautta siihen meni, että palasimme Naadowelien kanssa kultakantaan. Vaikka edellinen kausi oli henkilökohtaisesti urani paras, ei se silti minun tarpeitani tyydyttänyt. Puuttui se tärkein; kulta. Saimme pidettyä joukkueen rosterin kutakuinkin samana, muutaman lähtiessä ja muutaman paikattaessa.
Kausi lähti erittäin hyvin käyntiin. Voittoja sieltä, tuolta ja täältä. Tämä takasi sen, että pysyimme jatkuvasti playoff-viivan yläpuolella ja olimme jatkuvasti kiinni suorissa välieräpaikoissa. Joukkueen yhteishenki oli tuttuun tapaan timanttista ja peli alkoi kulkemaan peli peliltä. Viime kauden fiilis oli kasvanut itsellä moninkertaisesti. Olin tälläKIN kaudella pitkään kiinni pistepörssin voitossa, mutta loppupuolella tahti hiukan hiipui ja muut mukana olleet pääsivät ratsastamaan karkuun. No, ei siinä, päästiin loppujen lopuksi nätisti suoraan välieriin ja pienelle hengähdystauolle.
Välierissä vastaan asettui Tomun ja Topun Derby, jonka kanssa väännöt päättyivät ilkeästi suoraan kahdessa pelissä. Molemmat ottelut olivat meidän suoranaista juhlaan, sillä teimme yhteensä 16 maalia kahteen peliin. Pistetehtailu tosin jäi itseni kohdalla olemattomaksi, sillä painoin pleijareihin vaivaisen yhden pisteen. Totta kai tämän joukkueen vire ei siihen päättynyt, vaan finaalissa kaivoimme Blizzardseille erittäin syvän kuopan Suomi-Ruotsi-tyyliin ja hautasimme heidät sinne. 6-1 ja bätäng ahh, vihdoin kultamitali Naadowelille, meikäläiselle ja erikseen mainittakoon HelloweenC:lle, hyvälle ystävälleni, joka sai odottaa kultaistaan monta monta kautta. Teki hyvää.
Itse poimin kaudelta vielä toisen Gagnen ja paljon pisteitä, joista olin tyytyväinen. Erittäin, erittäin hyvä kausi.

Kausi 66: Uhittelut käyvät toteen…

Niin, ja mitä meinasin tuolla otsikolla? Kyllä, uhittelujani siitä, että pian laukkaan paikalle omalla joukkueella. Ja niin sinä kävi, kasasin kokoon Citizens-nimisen porukan ja lähdin kokeilemaan siipiäni. Olin jo viime kaudella kokeillut farmissa farmijengin vetämistä ja erityisesti ohjaamista, joten päätin, että viedään setti askeleella eteenpäin ja tuodaan se oma liigajengi mestoille. Naadowelet siirtyivät ansaitulle tauolle taas kerran, ja minä jatkoin omalla jengillä. Moni viime kauden janari hyppäsi remmiin ja olimme paperille kovaa kauraa. Uusina kavereina oli farmijengistä tutut Bergensson, sannu ja Viilu.
Kausi lähti ihan toivotusti käyntiin, oli voittoja ja oli tappioita. Oma peli pysyi suhteellisen samana kuin viime kaudella, mutta pistepuolella oli hiukan rauhallisempaa. Pyrin keskittymään enemmänkin omistajapuoleen ja pitämään pakkaa kasassa. Tällä kaudella tuli myös kokeiltua ja lopulta siirryttyä kokonaan Discordin puolelle ohjauksen ja höpötyksen suhteen. Stinttini omistajana sujui siis hyvin. Saimme taisteltua itsemme raskaan loppurunkosarjan jälkeen puolivälieriin, joissa tuli valitettavasti noutaja. Hyvin kaverit vetivät alusta loppuun ja olin tyytyväinen itseenikin, sillä ensimmäinen kausi omistajana sujui yli odotusten. Olin myös tyytyväinen siihen, että Viilu, sannu ja Bere tarttuivat jatkuvaan ”pelatkaa, pelatkaa nyt, pliis!”-ininääni, ja pöhisivät koko kauden hyvällä asenteella. Danke schöön.
Kaudesta jäi käteen kokemusta omistajana, 17 pistettä ja lets mennään-meininki seuraavalle kaudelle. Ja ainiin, yksi semmoinen hauska All Stars-pöhinäkin pelattiin ja olin joukkueessa Team Länsi. Eipä tullut pisteen pistettä siinä pelissä, mutta sentään rankkareissa en paskonut housuuni vaan laitoin luumun häkkiin. Oli ihan hauska kokemus.

Kausi 67: Eteenpäin

Kyllä, menin omistajana eteenpäin, kuten myös joukkueeni. Aktiivisesti kokosin offseasonilla uutta rosteria kasaan, ja pyrin paikkaamaan viime kauden jälkeen lähteneet jannut uusilla, yhtä kokeneilla nimillä. Harmillisesti ennen kautta tapahtui kuitenkin pienen pieni insidentti, joka söi ehkä eniten itseäni, mutta myös joukkuetta. Tässä vaiheessa tuli jo pohdittua, että jaksaakohan sitä sittenkään tämän kauden jälkeen pelailla. No, se oli vain hetken ja nykyään jo unohdettu juttu, eikä se vaivannut loppukaudella ollenkaan. Pystyttiin keskittymään kauteen normaalisti.
Mutta niin, puhutaas kaudesta. Kyllä, mulla ja jengillä oli hauskaa. Meidän yhteishenki oli loistava, mutta peli ei aivan kulkenut niin kuin piti. Keskellä kautta meille tuli pieni pelillinen nukahdus ja hävisimme pelejä seuraavasta toiseen. Saatiin kuitenkin kasattua itsemme viimeisiin ja tärkeisiin peleihin ja kampesimme itsemme playoff-viivan yläpuolelle. Tästä kiitos niille (eli toisin sanoen koko paperilla ollut sakki), jotka kävivät aktiivisesti peleissä ja antoivat kaikkensa. Itekki paukutin normiin tapaan pisteitä, semmoset 15 kappaletta.
Playoffeissa meininki jatkui. Puolivälierissä vastaan tuli GPUn Royals, jonka kanssa olimme vääntäneet kiimaisia taistoja. Tämä ottelupari meni ihan kolmoseen asti, josta kaavimme yhden maalin erolla voiton. Itse olin enemmänkin näissä peleissä penkin puolella ja koitin pitää pakkaa tutusti kasassa. Hyvin se onnistui imo. Välieriin matka kävi, mutta siellä helvetin harmillisesti hävittiin molemmat pelit jatkoajalla Derbylle ja he marssivat finaaliin ja me pronssiin. Siltikään ei itseltäni fiilis kadonnut näiden tappioiden myötä, sillä olin jo helvetin tyytyväinen siihen, miten saatiin parannettua viime kauteen verrattuna tulostamme. Pronssi oli loistava päätös kaudelle ja se antoi motia jatkaa ainakin vielä seuraavalle kaudelle. Meikälle ei poksuja, vain pisteitä ja lisää kokemusta omistajana. Cama, less go!

Kausi 68: Eteenpäin, mutta siihen se jäikin…

Ja tällä kaudella mentiin taas eteenpäin. Itse jäin ehkä hiukan jarruttelemaan omistajapuolella, mutta onneksi kuomista kuomin Bere tuki minua toiminnassani ja löysi haaviimme hyviä paikkaavia pelureita. Tuntui, että olin ottanut myös pelipaketillisesti takapakkia, vaikka teinkin kauden aikana 17 pistettä. Joku puuttui, mutta en edelleen tiedä mikä. No, ei siitä sen enempään, vaan jatketaan.
Jengin fiilis ja henki oli hyvä. Itselläkin oli hyvä fiilis, vaikka pelipakettia ei tahtonut löytyä. Pelailin silloin tällöin ja iskin pisteitä silloin tällöin. Keskityin yhä enemmän pitämään pakkaa kasassa, mutta siihen ei ollut loppujen lopuksi tarvetta, sillä porukka oli niin hyvä. Päästiin tasaisella pelillä taas pleijareihin. Jäi muutamasta pisteestä, että oltais saatu jengilleni eka välieräpaikka sen ”historiassa”.
Päästin puolivälieristä nätisti eteenpäin, kun Blizzut antoi meille taas sitä kuuluisaa tietä. Itse en ollut suurena vaikuttajana tässä otteluparissa. Olin joistain syistä toisesta pelistä pois, mutta siitä nyt tulikin LV, joten ei haitannut. Välierissä vastaan vieri Sabres, ja heistä otimme päänahan kolmannessa pelissä. Näissä peleissä tulikin lähes koko pleijareiden pistesaldo.
Finaalissa sitten ei vaan riittänyt. Mielialapelaajien pitkä kullanhakureissu tuli viimein päätökseen, kun he ryöstivät meiltä voiton. Tämä otti raa’asti päähän, sillä oletin, että nyt ois se mahku saada omalle jengille KULTAmitali, mutta ei vaan riittänyt. Ansaitusti MAP poimi mitalinsa, ja minä päätin tämän jälkeen, että nyt tauko on paikallaan. Ei vaan löytynyt sitä intoa jatkaa pelaamista, mikä näkyikin jo kauden aikana. Joukkuekaverit piti oikeastaan omaa peli-intoa yllä, muuten ois kyllä homma loppunut kesken. Mutta niin, Citizens siirtyi tämän jälkeen piiloon ja minä pelikuvioista pois.

MM-Kisat 2017: Haetaan se mitali!!!!!!

Ja jep, nää oli ne kisat missä haettiin tosissaan sitä kultasta. Meillä oli hyvä porukka jälleen kasassa, eikä tarvi varmaa edes mainita, mikä maa oli kyseessä. Itellä oli kuitenkin ne pelihalut lähteny ja kesä tuki näitä aika vahvasti. En käynyt juurikaan peleissä, mistä olen pahoillaan koko poppoolle. Ei ois pitäny näin mennä, mutta valitettavasti meni… Kapteenin paikkaa ei tullut siis täytettyä järisyttävän hyvin, mutta ei se mitään. Päästiin hyvällä asenteella ja yhteishengellä all the way eli finaaliin asti ja helvetti VIHDOIN se kultainen tuli. Pojat vetivät perkeleen hyvin ja sain palkintokaappiini sen puuttuvan kultaisen. Ois pitäny kyl vähän enemmän tehä töitä sen eteen omasta puolesta, mutta ei mietitä sitä sen enempää… Kjäh.
Kultamitalin jälkeen oli hyvä lähtee puolen vuoden mittaiselle tauolle.

--

Kesä oli ohi ja meikä tosiaan siirty tauolle. Tiesin, ettei viitti julistella mitään lopettamisia, koska ne on aina ollu HHssa paskapuheita. Määrittelemätön tauko oli hyvä fraasi sille. Ainiin, mainittakoon nyt tähän sen verran, et Citizens-kaudet opettivat meikäläistä ehkä eniten. Sain maistaa sitä vastuunottoa ja organisointia. Ehkä tämän takia tulikin aika äkäseen halut ottaa breikkiä. Ja siitä lähtien on ollukki pelihalut aika alhaalla, vaikkakin jotain odottamatonta (no emmä tierä edes oliko odottamatonta =DD) tapahtu…

--

Kausi 72: Jep, me jatkettiin…

Otsikko ilmaisee sen hyvin. Ei mulla ollu mitään haluja pelata, mutta ystävät Eicko ja Mapu oli suunnitellu (en sit tiiä kenen idis oli, saatana -.-) että mitä jos tuodaan SE takas? Ja niin se tuotiin ja mä palasin. Itselle tullut aikoinaan luvattua, että jos Naadot pelaa, mäkin pelaan. Nyt vaan ei ollut pelihaluja ollenkaan, mutta silti yritin peleissä käydä sen minkä kerkesin. Ensimmäiset pelit kävin ahkerasti paikalla, ja kävin yllättäen myös pistepörssin kärkipaikalla, ihme ja kumma. Sitten tuli niitä muita hommia, ettei vaan yksinkertasesti ehtiny peleihin paikalle. No, oli sen verran kovaa porukkaa meillä taas mukana, et ne hoitivat hommat pois alta ja päästiin tavotteisiin eli pleijareihin.
Näissä kinkereissä en ollut sitten ollenkaan mukana, mistä oon suuresti pahoillani. Jätkät kuitenki veti hyvin homman loppuun, vaikkakin ei tullu sitä kultasta, mitä haettiin. Ens kaudelle tuli siis yks lisäsyy, miks painaa entistä kovempaa.





KUNNIAMAININNAT
Tämä osio käsittelee niitä henkilöitä ja joukkueita, jotka vaikuttivat uraani isolla kädellä.

TonzaDeNizza – Mies ei paljon esittelyjä kaipaa. Tutustutti minut lajin pariin ja otti minut ensimmäiselläni kaudella joukkueeseensa. Suurin vaikuttava tekijä minun pelipaketissa. Mentori ja urani alullepanija.

Mabbu96 – Erittäin hyvä ystäväni, johon tutustuin alkukausillani. Rehti, hauska ja todella osaava pelaaja, joka kaappasi minut pitkän väännön jälkeen Tornaadoihin. Ilman häntä lopputulos ei olisi sitä, mitä se nyt on. Tornaadoissa tuli vietettyä monia menestyksekkäitä, opettavaisia ja rakkaita kausia. Iso kiitos luottamuksesta.

Eick – Kaikki mitä ”Mapun” stoorissa käsittelin natsaa myös ”Eickon” kohdalla. HoF-mies, josta tuli minulle myös todella hyvä ystävä. Tutustuin häneen vasta kaudella 46, mutta teki minuun suuren vaikutuksen taidollaan, rehtiydellään ja persoonallaan. Iso tekijä Mapun kanssa minun urallani. Luotti minuun alusta lähtien ja tästä olen kiitollinen.

Tornaadot – Se rakkain. Joukkue, joka otti minut huostaansa muutaman kauden jälkeen. Tornaadot.
Sain kunnialla kantaa kapteeninnauhaa peräti 12 kautta näinkin menestyksekkäässä joukkueessa. Tutustuin Tornaado-kausillani moneen hienoon henkilöön, joiden vierellä oli upeaa pelata. Tornaadoissa saavutin urani ainoat mitalit ja henkilökohtaiset palkinnot (jos ei nyt kauden 30 pos. ylläriä lasketa). Sanat eivät oikein riitä kuvailemaan tätä joukkuetta, joten päätän tämän tähän.

 
FAKTAA

Kaudet, joukkueet ja pisteet (RS ja PO yhteenlaskettu maalit+syötöt):

Kausi 29: Egypt Sandstorm 8+6=14
Kausi 30: Dreams 14+9 (RS)
Kausi 31: Trashers 6+4 (RS)

Kausi 44: Finishers 3+4=7
Kausi 45: Mielialapelaajat 8+9=17
Kausi 46: Tornaadot Kultaa 12+8=20
MM-Kisat 2013: Norsunluurannikko 8+1=9
Kausi 47: Tornaadot Kultaa 10+9=19
Kausi 48: Tornaadot Hopeaa 6+2=8
Kausi 49: Tornaadot Hopeaa 12+13=25
Kausi 50: Tornaadot Pronssia 9+6=15
Kausi 51: Saints 1+0=1
MM-Kisat 2014: Suomi 1+6=7

Kausi 54: Tornaadot Hopeaa 5+3=8
Kausi 55: Tornaadot 11+5=16
Kausi 56: Tornaadot 7+6=13
Kausi 57: Tornaadot 7+5=12
Kausi 58: Tornaadot Hopeaa 8+12=20
Kausi 59: Tornaadot 7+4=11
Kausi 60: Tornaadot KKC-kulta, hopeaa 12+15=27

Kausi 64: Tornaadot Hopeaa 33+13=46
MM-kisat 2016: Suomi 3+2=5
Kausi 65: Tornaadot Kultaa 14+11=25
Farmi: Baby Tornaadot 0+1
Kausi 66: Citizens 10+10=20
Kausi 67: Citizens Pronssia 16+9=25
Kausi 68: Citizens Hopeaa 12+10=22

MM-Kisat 2017: Suomi 3+1=4 Kultaa
Kausi 72: Tornaadot 9+5=14
Kausi 73: Tornaadot 13+8=21

Kausi 84: Tornaadot 1+0=1

Kausi 89: Tornaadot 5+3=8
Kausi 90: Tornaadot 3+4=7, hopeaa
Kausi 91: Tornaadot 1+1=2, kultaa

Kausi 100: Tornaadot TBC


Kausia yhteensä: 30
Mitalisaldo: 4-8-2, MM-kulta ja 1x KKC

Pisteet runkosarjassa: 194+142=336 (muokataan)
Pisteet playoffeissa: 43+32=75 (muokataan)
Pisteet liigassa yhteensä: 237+174=450

KKC-pisteet: 4+4=8
Pisteet farmissa: 0+1=1
Pisteet MM-Kisoissa: 15+10=25
PISTEITÄ yhteensä koko uralta: 256+189=484

PALKINNOT:

Kausi 30: Posiitivinen yllättäjä

Kausi 47: Visnovsky Memorial Trophy (Herrasmiespelaaja)
Kausi 48: Visnovsky Memorial Trophy (Herrasmiespelaaja)
Kausi 49: Blodari Memorial Trophy (Paras puolustaja)

Kausi 56: Visnovsky Memorial Trophy (Herrasmiespelaaja)
Kausi 60: Blodari Memorial Trophy (Paras puolustaja)

Kausi 64: Gagne Memorial Trophy (Paras Kapteeni), Maalikuninkuus, Visnovsky Memorial Trophy (Herrasmiespelaaja) ja Heatley Memorial Trophy (Pistepörssin voitto)
Kausi 65: Gagne Memorial Trophy (Paras Kapteeni)

Kausi 90: Gagne Memorial Trophy (Paras Kapteeni)

[p29]

paketti ei ole vielä kokonainen. tuun lisäilemää vielä paljon tuohon, joten olkaa "kuulolla"

[TomZ]

Kauden 58 finaaliennakko:

Joukkueen kapteeni pelasi kelvollisen runkosarjan, mutta oli välierissä suuressa roolissa. Iski pelkästään kahdessa välieräpelissä tehopisteet 2+6, ja hänen tasonnostonsa oli yksi suurimmista syistä, joiden ansiosta Tornaadot nappasi finaalipaikan suoraan kahdessa ottelussa.

Kauden 60 finaaliennakko:

Paha29: Tornaadojen kapteeni on ollut sopivasti juhlakaudella todella hyvä ja nostanut tasoaan edellisistä kausista. Koko kauden paras kapteeni on nostanut aktiivisuuttaan edellisistä kausista ja hoitanut kapteenin tehtäviä moitteettomasti; pitänyt joukkueensa huutelijat parhaansa mukaan aisoissa ja kannustanut joukkuelaisiaan positiivisessa merkeissä sekä antanut muille kanssapelaajilleen tilaa huntata. On kuitenkin uransa isoimmassa paikassa, kun tarjolla on historiallinen tripla. Finaali määrittää onko hänen kautensa loistava, vai ainoastaan erittäin hyvä.

täytyy sanoo et tää viimesin kausi oli kyllä erittäin hyvä sulta ja sääli nyt että jäi toi paras kapteeni saamatta (boldattu löytyy myös ennakosta).

todella kiva katsaus urasta, näitä on kiva lukea ja muistella aikanaan mitä tuli tehtyä tän parissa. ehkä susta ei oo enää ohjaajaksi, mutta muuten oot aktiivisena, rehtinä ja osaavana pelaajana aina tärkeä osa joukkuetta jossa oot pelannu, enimmäkseen naadoissa. onnea vielä tän kauden menestyksestä, oot sen ansainnut.

myös aamuja, haha.

[gelis]

Hienoo tekstiä pahu! Ite tän 6 kauden aikana mitä oon pelannut, on susta jääny mieleen (huomaa ehkä myös palkintokaapista) erinomainen herrasmiespelaaja. Huutelijat kuriin ja tsemppiä "naadoweleille", arvostan.

[Mabbu]

Kuten tuli jo tuolla jälkipeleissä sanottua:

Erityismainintana viel suuri kiitos Tornaadojen pitkäaikaisimmalle ja parhaimmalle kapteenille el pahulle, joka jakso aina tsempata meitä. Mieletöntä omistautumista joukkueelle, ei voi muuta sanoo ku hattua nostaa.

Hieno mies ja kiva päästä lopettamaan tornaadojenkin taival näin yhdessä. parempi tämä kuin se k50 farssi (en tullu pronssipelii ku oikeesti tiesin ettei viel lopeteta!)

[p29]

Kauden 58 finaaliennakko:

Joukkueen kapteeni pelasi kelvollisen runkosarjan, mutta oli välierissä suuressa roolissa. Iski pelkästään kahdessa välieräpelissä tehopisteet 2+6, ja hänen tasonnostonsa oli yksi suurimmista syistä, joiden ansiosta Tornaadot nappasi finaalipaikan suoraan kahdessa ottelussa.

Kauden 60 finaaliennakko:

Paha29: Tornaadojen kapteeni on ollut sopivasti juhlakaudella todella hyvä ja nostanut tasoaan edellisistä kausista. Koko kauden paras kapteeni on nostanut aktiivisuuttaan edellisistä kausista ja hoitanut kapteenin tehtäviä moitteettomasti; pitänyt joukkueensa huutelijat parhaansa mukaan aisoissa ja kannustanut joukkuelaisiaan positiivisessa merkeissä sekä antanut muille kanssapelaajilleen tilaa huntata. On kuitenkin uransa isoimmassa paikassa, kun tarjolla on historiallinen tripla. Finaali määrittää onko hänen kautensa loistava, vai ainoastaan erittäin hyvä.

täytyy sanoo et tää viimesin kausi oli kyllä erittäin hyvä sulta ja sääli nyt että jäi toi paras kapteeni saamatta (boldattu löytyy myös ennakosta).

todella kiva katsaus urasta, näitä on kiva lukea ja muistella aikanaan mitä tuli tehtyä tän parissa. ehkä susta ei oo enää ohjaajaksi, mutta muuten oot aktiivisena, rehtinä ja osaavana pelaajana aina tärkeä osa joukkuetta jossa oot pelannu, enimmäkseen naadoissa. onnea vielä tän kauden menestyksestä, oot sen ansainnut.

myös aamuja, haha.

ISO kiitos sanoistasi, kuomatomu! arvostan todella.
parhaasta kapteenista voi olla montaa mieltä, mutta jos nyt loppujen lopuksi mietitään asiaa, niin kyllä taisi oikeaan osoitteeseen mennä se palkinto. ei siinä.

aamut myös sinne... hähähä

Hienoo tekstiä pahu! Ite tän 6 kauden aikana mitä oon pelannut, on susta jääny mieleen (huomaa ehkä myös palkintokaapista) erinomainen herrasmiespelaaja. Huutelijat kuriin ja tsemppiä "naadoweleille", arvostan.

kiitos kiitos kehuvasta ja hyväsävytteisestä kommentistasi, gelu!!1 reiluun meininkiin pyrin aina ja hyvä et se on huomattu!1

Kuten tuli jo tuolla jälkipeleissä sanottua:

Erityismainintana viel suuri kiitos Tornaadojen pitkäaikaisimmalle ja parhaimmalle kapteenille el pahulle, joka jakso aina tsempata meitä. Mieletöntä omistautumista joukkueelle, ei voi muuta sanoo ku hattua nostaa.

Hieno mies ja kiva päästä lopettamaan tornaadojenkin taival näin yhdessä. parempi tämä kuin se k50 farssi (en tullu pronssipelii ku oikeesti tiesin ettei viel lopeteta!)

en ollenkaan tajunnut kiittää jälkipeleissä menneestä kaudesta, mutta teen sen nyt. ISOJA kiitoksia sinulle myös mapu!1 on ollut helvetinmoinen kunnia pelata sun kanssa kaikki nää 12-naadokautta. tähän on hyvä hetkeksi hengähtää, ja jatkaa sitten ehkä tulevaisuudessa. jatkan ylistyssanoja kunniamaininnat-palkissa.

pronssipelii on turha selitel, kiki sen näki!11 valitti mielummi nukkumisee, booo!1 -,,,-

[Eick]

Joo, uran ylivoimasesti hienoimmat kaudet on ollu just teikäläisen ja mabbun kanssa just tornaadoissa. Harmi et valtio tuli meiä viimese yhteise kauden tielle, mut ei voi mitään. Liigan ylivoimasesti top 2 kapteeni Tomin kanssa, respect ja tsemppiä armeijaan

[J.Niskavaara]

Sen mitä opin tässä MAP-aikakaudella tuntemaan, niin eräs hienoimmista pelaajista koska

A) Ei ole lapsellinen
B) Osaa käyttäytyä
C) Ei yritä kusettaa

Toiveena oli saada vielä kaudeksi riveihin mutta Tornaadot luonnollisesti vei voiton.

[Star-5]

Hieno mies, El captaino. Rehti äijä torellakin. Hyvin pidit muoki kurissa nää mun 4 vibaa naado kautta että suurinosa huuteluista jäi Ehkä vielä joskus :tuoppi:

[kingjussi]