HH-Foorumi

Menestynein. Ylivoimaisin. Paras.

Kaikki nämä superlatiivit kuvaavat HH-joukkuetta, joka sai nimen Hawks. Kaikki tietävät historian. Kaikki tietävät meriitit. Jos eivät, niin ottakaa selvää. Tai jos olette liian laiskoja ottamaan selvää, niin minä kerron. Tai kertoisin, jos muistaisin jotain. Valitettavan paljon tilastoja ja teksiä katosi aikoinaan muinaisen foorumin putsauksessa(!)

Kyllä voi sanoa, että Hawks on iso osa elämääni, jota ilman en osaa, enkä halua elää.

Tarina sai alkunsa kaudella 6 (oikeasti jo aikaisemmin, mutta Hawks nimellä silloin) Tretyakin (ent. Marssa ja Zherdev, kunnes joku keksi idean varastaa tuon hahmon...) toimesta. Kuten Roomaa, Hawksiakaan ei rakennettu päivässä, vaan ensimmäistä mestaruutta saatiin odottaa aina kauteen 20 asti, jolloin tuolloin uusituore HH:n diktaattori Zherdev vei joukkueensa vihdoin päätyyn asti. Ensimmäisen mitalin, pronssisen sellaisen, joukkue saavutti tietenkin debyyttikaudellaan ja heti perään uudestaan kaudella 11, josta historiankirjoihin on jäänyt kaikkien aikojen pisin voittoputki, 11 ottelua, tietenkin Hawksien suorittamana.

Ennen kautta järjestysnumeroltaan 24 Hawks sai uuden omistajan, Minut, kun Zherdev päätti siirtyä syrjään kaikesta HH:n liittyvästä. Tähän liittyy huvittava tarina, johon osallisena oli Baumgartren, Zherdev, sekä allekirjoittanut, mutta arkaluontoisten yksityiskohtien takia en lähde nyt tuomaan sitä julki. Joka tapauksessa Hawksin omistajuus siirtyi puolivahingossa minulle, koska kukaan muukaan ei joukkuetta halunnut itselleen. Ennen kautta pelattiin Kultakala Cup, jossa junnupitoisella rosterillamme voitimme koko paskan. Finaalissa kaatui Chargers. Tämä ottelu jäi myös Chargersien viimeiseksi HH-otteluksi. Vanha dynastia oli kaadettu, oli aika uuden.

Ensimmäiseen kauteen emme lähteneet suosikkeina, mutta kuten olin jo aikaisemmin Indiansissa osoittanut, johtamistaitoni riittäisivät luomaan neverheard joukkueesta mestarin. Ja niin Minä tein. Tämä oli ensimmäinen viidestätoista kaudesta, johon Hawks osallistui komennossani, ja jokaisella niistä ylsimme loppuotteluun asti. Muutaman hopeakauden jälkeen nostimme jälleen mestaruuspokaalia kaudella 27, josta alkoi kolmen mestaruuden putki päättyen kauteen 30. Pelasimme vielä muutaman kauden ja voitimme muutaman mestaruuden nousten Chargersin ohi mitalitaulukon kärkeen, kunnes oli aika lyödä pillit pussiin ensimmäistä kertaa.

Paria kautta myöhemmin Hawks kuitenkin palasi dominoimaan Habbo Hockey kenttiä. Kausi 35 meni vielä uuden rungon rakentamisessa, tuloksena hopea, mutta heti seuraavalla kaudella nousimme jälleen omalle paikallemme, mestareiksi. Valitettavasti omien kiireideni takia paluu jäi vain kahden kauden mittaiseksi.

Seuraavaa comebackia saatiinkin sitten odottaa reilun vuoden verran, kunnes jälleen kauden 43 alla koin ajan olevan sopiva vanhan Legendan herättämiseksi. Historialla on tapana toistaa itseään ja niin kävi taas, sillä käynnistysvaikeuksista kärsinyt joukkue ei yltänyt kuin hopeaan. Tämä tilastotappio kuitattiin nopeasti seuraavalla kaudella. Hawks oli voittanut yhdeksännen mestaruutensa. Meidän ylivoima vei mielenkiinnon.

Tuon jälkeen pidin aika selvänä, että Hawks ei tule enää palaamaan Habbo Hockeyhin, mutta toisin kävi. HH:n valmistautuessa juhlakauteen 50. saimme ajatuksen vielä yhdestä, alun perin yhden kauden ajaksi tarkoitetusta paluusta. Pitihän juhlat pilata tuomalla takaisin kaikkien vihaama dynastia. Muutaman kierroksen jälkeen idea alkoi tuntua lähinnä paskalta ja häpeälliseltä vitsiltä, mutta saimme kuin saimmekin homman toimimaan viimeisellä mahdollisella hetkellä ja loppu on historiaa. Alkukauden paskin joukkue ei hävinnyt runkosarjan puolivälin jälkeen enää kertaakaan ja kaikki meni käsikirjoitukseni mukaan. Otimme mestaruuden, aivan kuten Baumille lupasin runkosarjan puolessa välissä ollessamme sijoilla ynnämuut.

Hetken miettimispaussin jälkeen päätimme lähteä puolustamaan mestaruutta seuraavalle kaudelle. Joukkueen runko pysyi hyvin kasassa, vaikka kaikki vanhoja ja väsyneitä olemmekin. Alkukauden kärsimme kukin omilla tahoillaan motivaatio-ongelmista, mutta yhden kostean illan jälkeen päätin vielä kerran kantaa tämän ruosteisen laivan reppuselässäni maaliin asti.

Nyt voin kuitenkin varmasti ilmoittaa, että tämä päättynyt kausi jäi Hawksin viimeiseksi. Samalla ilmoitan lopettavani oman urani.

Suuria legendoja, Kunniagalleria

Baumgartren - Joukkueen henki ja sielu. Omahyväinen paskiainen ja ylimielinen egoisti. Narsisti vailla vertaa. Ylivoimaisesti paras pelaaja, jonka kanssa olen ikinä saanut kunnian pelata.

Tretyak - Joukkueen perustaja ja rahoittaja (TUNNUSTUS: minä ja Baum varastettiin Zherdevin habbo-omaisuus ja laitettiin salasana jakoon). Ilman Boboa ei olisi Haukkoja. Ei ollut ikinä mikään kummoinen pelaaja, mutta sitäkin tärkeämpi taustahenkilö ja vaikuttaja.

Jagr - Joukkueen kapteeni ja nestori. Helvetin vanha ja väsynyt. Omien ja vastustajien keskuudessa arvostettu seurauskollinen joukkuepelaaja. Meni vaikka maalivahdiksi, jos piti.

Palermo - Mittava ja menestyksekäs ura maalissa ja kentällä. Moninkertainen V.Vujtek voittaja ja MVP. Lopetti uransa muualla, mutta saavutukset ja yhteinen tie ei unohdu.

Jani.94 - Joukkueen pitkäaikainen runkopelaaja ja maalintekijä Jumalan armosta. Nykyään vain toista näistä. Palasi kotiin viime kaudelle ja oli tärkeä osa mestaruuden ratkaisussa.

Kiitettäviä pelaajia löytyisi lisääkin, mutta en niitä nyt ala erikseen enää luettelemaan. Te tiedätte itse kuulutteko näihin pelaajiin.

Mitalikaudet:

6 - Pronssia
11 - Pronssia
20 - Kultaa
22 - Pronssia
23 - Pronssia
24 - Kultaa
25 - Hopeaa
26 - Hopeaa
27 - Kultaa
28 - Kultaa
29 - Kultaa
30 - Hopeaa
31 - Kultaa
32 - Kultaa
35 - Hopeaa
36 - Kultaa
43 - Hopeaa
44 - Kultaa
50 - Kultaa
51 - Kultaa
56 - Pronssia

Kaiken kaikkiaan Hawks voitti 11 mestaruutta, 5 hopeaa ja 5 pronssia, yhteensä siis 21 mitalia.

Hawks oli ja tulee aina olemaan minun sieluni, ilman sieluani en ole mitään, hyvästi.

Vaikkakin mulla on ollut (on vieläkin jollain tapaa) eriävät mielipiteet monestakin asiasta mitä Hawksin aikana on tehty, tulee se silti olemaan paras joukkue liigan historiassa, jota vastaan oon ikinä pelannut. Pyydän anteeks liian helposta finaalivastuksesta kuluneelta kaudelta, ja kiitän Parrishia siitä että kesti mua Red Hawksissa kaudella 26, josta sain uuden motivaationlähteen lajia kohtaan. Hawksilta on ehkä voinut oppia kausien saatossa sen, että jos ei huijaa, ei edes yritä ja että tosissaan ottamiseen liittyy muutakin kuin se että tekee kaikkensa voittaakseen. Kiitokset niistä 7 finaalista joista mun tiimi voitti vain yhden. : D

Rakastan sinua, Hawks. <3

Aina kettumainen joukkue pelata vastaan, koska useimmiten tuli turpaan. Tuli pariin otteeseen edustettuakin tiimiä ja ehottomasti kaikkien aikojen joukkue numero 1

Mahtavat 6 kautta Hawksissa. En ikinä unohda niitä. Myöhemminkin olisi saattanut olla mahdollisuuksia päästä joillain kausilla joukkueeseen, en tarttunut tilaisuuteen. Ylivoimaisesti joukkue numero 1.

One and only <3

peeloja!!

Edit: En voittanut koskaa omalla jengillä kultaa, koska Hawks. Tai tarkemmin sanottuna: Baumgartren ja Parrish. Hawksista voi olla montaa mieltä, mutta se on kuitenkin Habbo Hockeyn paras jengi ikinä.

Hawks <3

Et oo lopettanu viel..