Fantasy
Lähetetty: 05 Marras 2013, 01:55"Eräänä synkkänä iltana katsellessani televisiosta kuulin ullakolta rysähdyksen. Rysähdys oli niin kova, että sen seurauksena kattolankkujen välistä ripotteli hiukan pölyä joten lähdin tutkimaan mikä oli sen aiheuttaja. Kavutessani lampun kanssa tikkaita pitkin ullakolle, pohdin mielessäni mikä olisi voinut aiheuttaa sellaisen äänen.
Päästessäni luukun läpi ullakolle, näin vanhan kirstun joka oli pudonnut keskelle lattiaa. Hetken ihmettelyni jälkeen muistin mikä tuo kirstu oli. Huulilleni pakottautui hymy kulkiessani sitä kohti.
Kun saavuin kirstun kohdalle, avasin sen hymy edelleen huulillani. Kirstun sisältö oli kuten muistelinkin sen olevan täynnä vanhoja lehtileikkeleitä, pelaajasopimuksia, haastattelu muistiinpanoja, ja muutama hassu pölyn peittämä pokaali. Kirstu oli pullollaan HH urani ainoan omistamani joukkueen muistoesineitä. Kaiholla katsoessani kirstun uumeniin, silmiini osui yksi ainoa esine jonka noukin käteeni. Vanha valokuva. Valokuvassa oli monta hymyilevää nuorta miestä, jotka pitelivät kultaista pokaalia kädessään ja nauroivat. Kyyneleet nousivat silmiini muistellessani tätä taianomaista päivää urallani, jonka jo niin monet ovat unohtaneet. Ajattelin, että nyt on aika minun kertoa kuinka tarina todella meni."
Fantasy - Paljastettu tarina kuinka kaikki todella tapahtui
Fantasyn tarina alkaa vuodesta 2004, jolloin .Hard.Cs luovutti minulle liigapaikkansa, väistyen omistajan velvollisuuksista. Olin pelannut liigassa viimeiset neljä (4) kautta, ja kuvittelin että Liigajoukkueen omistaminen ei voisi olla hirveän paljon vaikeampaa kuin tavallisena pelaajana oleminen. Olin todella väärässä. Heti ensimmäiseksi ongelmakseni koitui se oleellisin, pelaajien hankinta. Liigan sen hetkiset joukkueet olivat kaikki jo pelanneet yhden tai useamman kauden, joten heidän nimensä oli jo tunnettu, joka tuotti ongelmaa pelaajien hankintaan. Aloitin massiivisen rekrytoinnin, ja miten kävikään? Monet ilmoittivat suoraan, että jatkavat jo valmiiksi tunneituissa tiimeissä, tai joukkueissa joissa jo pelasivat viime kauden. Aloin käydä epätoivoiseksi, Liigan alkuun oli vain vajaa viikko kun viimein minua lykästi. Vanha tuttuni, ja jopa ystäväkseni luokiteltu .:Eminemi:. ilmoitti, että tulisi pelaamaan joukkueeseeni. Tästä alkoikin sitten pieni ylämäki. Muutama junnu ilmoitti haluavansa ruveta pelaamaan, mikä toi sitten minulle vastuun heidän kouluttamisestaan. Koulutus sujui hyvin, ja huomasin että näihin samoihin aikoihin olin saanut haalittua jo useamman pelaajan joukkueeseen joten olimme valmiita Liigakierrokselle kuusi. Mainittakoon näistä juniori pelaajista, jotka koulutin joukkueeseen seuraavat. Flameboy19, Lylis1, Deft, Maalivahtimme Fossu501 ja nykyinen Liigajohtajamme J.Niskavaara, jonka koulutus oli niinkin nopea, kuin 10-15min ennen ensimmäistä peliä tehden hänestä nopeiten koulutetun jäsenen Fantasyn joukkueessa.
Muutamaa päivää myöhemmin julkaistiin kausiennakot. Kuten jo osasin odottaa, Fantasy oli asetettu viimeiselle sijalle perusteluina joukkueen nuoruus, kokemattomuus, ja omat ohjaustaitoni. Tietenkin nuo negatiiviset asiat sattuivat, sillä olin tehnyt kovasti töitä joukkueen kasaamiseen mutta päätin etten anna sanojen painaa mieltä vaan keskityn peleihin.
Suurimmaksi yllätyksekseni Fantasyn alkusarjan pelit sujuivat hyvin, loistavasti jos saanen niin sanoa, ja olimme viimeisellä sijalla PlayOffeihin. Riemuitsin tästä, sillä olimme koko joukkue tehneet kovasti töitä päästäksemme PlayOffeihin, ja onneksi se panos ja uhrattu aika kannatti.
Ensimmäisessä Playoff välierässä vastassamme oli Eagles. Voitimme ottelut kovien pelien kautta, ja etenimme seuraavaan PO vastustajaamme.
Toisessa Playoff välierässä vastaamme astui KariyaC:n omistama Oilers. Pelit olivat tasaisia, sillä jo ensimmäisen PO pelin rangaistuslaukaus kilpailu kesti yli 15min loppujen lopuksi Fantasyn hyväksi. Viimeistä PO peliä en päässyt itse pelaamaan, mutta luotin että Fantasy pystyy pelaamaan ilman minua. Luottamukseni palkittiinkin, sillä kun seuraavan kerran puhuin joukkuelaisteni kanssa, kuulin että oli epävirallisesti nimetty "Oilersin Kaatajaksi" tehden ratkaisevat maalit joukkuetta vastaan. Oilers menetti viimeisillä hetkillä ajantajunsa, ja ottivat maalivahdin pois pelin ollessa vielä käynnissä. Oilers menetti kiekon Hardin taklatessa hyökkäävän pelaajan. Välittömästi kiekonriiston jälkeen tuomari kajauttaa ”TILANNE!!”. Hardi passaa Lylikselle, joka siirtyy tyhjän maalin eteen, ja pamauttaa kiekon ja voittolukemat Fantasylle 4-5.
Ennen Finaalia HH:n sen aikainen johtaja, ja isähahmo Blodari teki ”Finaali ennakon”, jonka onnistuin kaivamaan vanhoilta nettisivuilta. Finaali ennakossa mainittiin paljon asioita, jotka tahdon säilyttää tuleville HH pelaajapolville muistutuksena Fantasyn taipaleista, ja kärsimyksistä.
Ote Blodarin ennakosta:
Fantasy
Joukkue jolta odotettiin niin paljon, että heistä tulee virallinen pisteautomaatti. Tämä ei toteutunut, vaan vaikeuksien kanssa paininut Rangers ja Pelaajapulasta kärsinyt EHH jäi Fantan taakse, ja universaalisen yllätyksen kautta Fantasy voitti Oilerssit puolivälierissä. Eaglesin kaato vastaa sitä kuin että Suomi voittaisi Espanjan jalkapallossa, sen verran suuri ennätys se oli. Jatkaako Fantasy uskomatonta kauttaan myls finaalissa, ja voittaako se "Punaiset Hirviöt", vai ottaako Punakone toisen mestaruuden putkeen. Tätä odotellessa, toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
Mahdollisuus voittoon: 25%
Finaali peliin lähtiessä uhkuimme itsevarmuutta, ja silmissäni kimalsi ylpeys oman joukkueen menestyksestä. Joukkueet asettuivat paikoilleen, maalivahti maaliluukulle, tuomari tarkisti vielä joukkueiden valmiuden kultaotteluun ja erä alkoi!
Ensimmäinen erä oli Fantasyn kannalta musertava, ja peli oli erittäin nopealla temmolla wKa:n hyväksi 2-0. wKa käytti loistavasti ”ajanpelu” taktiikkaa, millä nimellä se tunnettiin ammoisina aikoina, mutta wKa:n kapteenin Ileee:n sanojen mukaan ”Se ei ollut ajanpeluuta, vaan sataprosenttista taktikointia, jonka päätavoite oli tehdä maali.”
Toisessa erässä Fantasy pisti kakkosen silmään, ja kavensi wKa:n johtoa lukemiin 2-1 todella aikaisessa vaiheessa. Tämän kavennus maalin jälkeen ei mennyt kauaakaan, kun wKa:n hyökkäysmuuri läpäisi Fantasyn puolustusrintaman, ja Ileee pistin pelin lukemiin 3-1, jättäen tämän maalin pelin viimeiseksi.
Kolmannessa erässä ei maaleja tullut wKa:n maalivahti Niedermayerin loistotorjuntojen takia.
Peli päättyi luvuin 3-1 wKa:n hyväksi. Pelin jälkeen Blodari sanoi minulle sanat, jotka vielä tänäkin päivänä muistan tätä peliä pelatessani. ”Täytyy sanoa, että olen positiivisesti yllättynyt että Fantasy pääsi näinkin pitkälle noin nuorella porukalla. Odotan innolla tulevia kausia, ja sitä että minkälaiseksi joukkueesi kehittyy."
Kausi kuusi siis päättyi hopeamitaliin, joka oli ensimmäinen mitalini joukkueen omistajana. Näin jälkeenpäin ajateltuna, kausi oli paljon rankempi kuin olin osannut odottaa, ja kuvitella, mutta en katunut hetkeäkään että päätin ilmoittaa Fantasyn liigaan ja vannoin itselleni että tulen voittamaan kultamitalin Fantasyn omistajana.
Hyppäämme nyt ajassa eteenpäin kauteen yhdeksän, jolloin Fantasy teki Comebackin uhkuen paljon kovempaa tahtoa, ja voitonhimoa kuin ennen. Melkein heti ilmoitukseni jälkeen, jossa kerroin että Fantasy liittyy Liigan joukkueisiin sain paljon, siis todella paljon kyselyitä että löytyykö joukkueesta tilaa pelaajille, niin vanhoille kuin uusille. Ilokseni sain huomata että todella moni vanha Fantasyn pelaaja tahtoi liittyä takaisin joukkueeseen.
Aloin kasata jokkue rosteria, ja pian Fantasy olikin kasassa. Joukkue koostui paljon jo valmiiksi koulutetuista HH:n pelaajista, ja pelit sujuivat heti alusta loistavasti. Kovalla sykkeellä, mahtavalla porukalla ja lujalla itsekurilla Fantasy jälleen kertaan raivasi tiensä Finaaliin kohdatakseen jälleen kerran vanhan ja rakkaan vihollisensa, wKa:n.
Finaali peli oli kova, kiivas, mutta jälleen kerran näki kumpi on mestari materiaalia. Wka vei voiton näppien edestä jälleen kerran, mutta ei se häviäminen haittaa kun on vastassa noinkin tasokas joukkue. Siinä sitten turistiin wKa:n porukan kanssa jonkin aikaa pelin jälkeen, Blodari kiitteli koko joukkuetta ja minua siitä, kuinka olemme kehittyneet ja oli ilo pelata jälleen kerran vastakkain.
”Silmäni kostuivat näitä vanhoja lehtileikkeitä katsoessani, mutta katseeni oli kiinnittynyt pieneen rasiaan joka oli kirstun pohjalla. Se oli aivan tomun peitossa. Puhalsin siihen, ja näin että siinä kimalsi jokin keltainen, pyöreä esine. Riemastuin välittömästi, sillä muistot valtasivat heti mieleni nähdessäni Kultaisen Mitalin, jossa luki Kauden 13 Kultamitalisti.. Mieleeni tulvivat muistot vyöryvänä hurraavasta yleisöstä, jännittyneistä pelaajista ja kahdesta joukkueesta, jotka tuijottivat toisiaan silmiin uhkuen täyttä taistelutahkoa.”
Kausi 13 sujui Fantasyn osalta paremmin kuin olisi koskaan voinut toivoa. Joukkue pelasi vahvasti alkukauden, ja löysi itsensä jo kolmannen, ja myös viimeisen kerran Finaaleista.
Vastaustajana tällä kertaa ei valitettavasti ollut wKa, vaan Coyotes. Pitkän, ja tasaisen pelin jälkeen joka tuntui kestäneen ikuisuuden, se tapahtui... Fantasy oli voittanut ottelun, ja saanut ensimmäisen kultamitalinsa, jota oli hakenut jo kaudesta 6 lähtien!
Kapteeni, ja Omistaja Melt vastaanotti pystin, nosti sen ilmaan ja huusi kovaan ääneen ”VOITTO!!” jonka jälkeen kaikki joukkuelaiset ryntäsivät vuoronperään pitämään käsissään tuota Pokaalia.
Tämän jälkeen Melt huusi pelaajille ”Kaikki Riviin! Kuvan aika!” jonka jälkeen jokainen liikkui paikoilleen, kuvaaja asetteli kameransa paikalleen ja NAPS! Kuva oli otettu, kehystetty ja se löytyi tuosta samaisesta kirstusta josta kaikki muutkin muistoesineet.
”Silmät kosteina suljin kirstun, ja siirsin sen lähemmäs ullakon oviaukkoa, sillä jos vielä mieleni tekee muistella vanhoja Habbo Hockeyn kulta-ajan aikoja, niin tietäisin heti mistä löytäisin kirstun.”
”Samalla hetkellä kuulin kuinka alakerrassa puhelin soi. Lähdin laskeutumaan tikkaita pitkin, ja kulkiessani seinäkellon ohi huomasin, että kello on jo vaikka kuinka paljon... Kuka kumma se saattaisi olla?”
”Saapuessani puhelimen luokse, näin suoraan että soittaja on kukas muu kuin entisaikojeni kasvatti, J.Niskavaara. Voitte uskoa, kuinka tämä vanha kehärakki hymyili kun hetki sitten oli musitellut menneitä, ja nyt vanha ystävä soittaa..”
”Vastasin puhelimeen normaalisti. Niskavaara kyseli ensin kuulumisia, ja kuinka eläkepäivät ovat pitäneet kiireisenä. Vastasin hänelle että kyllähän tässä on ollut kaikenmoista tekemistä ja hääräämistä, ja aloin kertoa mysteerisestä pamauksesta jonka kuulin ullakolta kirstun iskeydyttyä lattialle. Kerroin, kuinka olin muistellut kaikkia niitä kultaisia aikoja, joita kaipasin hyvin paljon.
Hetken hiljaisuuden jälkeen Niskavaara sanoi: Tämän täytyy varmasti olla kohtalo, sillä olemme vanhan ystävämme .Hard.Cs:n kanssa perustaneet uuden joukkueen, Mielialapelaajat ja olisin tiedustellut, että vieläkö tahtoisit palata Habbo Hockey areenoille näyttämään nuorukaisille, miten vanhat konkarit pelaavat. Tuntui kuin muutama sydänmen lyönti olisi jäänyt välistä kuullessani nuo sanat. Olin aivan hiljaa, katsoin ympäri asuntoani ja henkäisin syvään.. Kerroin olevani liian vanha palatakseni pelikentille enään, johon Niskavaara oli (kuten odottaa saattaa) hyvin surullinen mutta toivotti minulle kaikkea hyvää.
Suljettuani puhelimen minut valtasi syvä suru. Katsoin kättäni, ja huomasin että vasemmassa kädessäni oli vielä valokuva kehyksessään, jossa näin niin paljon nuoremmat kasvot säihkyvänä, ja vailla murheita katsovan minua päin. Kuin tajuamattani huomasin, että olin kävellyt eteiseen. Eteisessä nappasin takin harteilleni, pistin hatun päähäni ja sanoin ääneen: Noh.. Kai se on pakko, avasin oven ja astuin pihalle sateeseen.”
Tässä on Fantasyn, ja itseni kertomaton tarina ja toivon että nautitte sen lukemisesta yhtä paljon, kuin itse nautin sen kirjoittamisesta.
- Melt
Päästessäni luukun läpi ullakolle, näin vanhan kirstun joka oli pudonnut keskelle lattiaa. Hetken ihmettelyni jälkeen muistin mikä tuo kirstu oli. Huulilleni pakottautui hymy kulkiessani sitä kohti.
Kun saavuin kirstun kohdalle, avasin sen hymy edelleen huulillani. Kirstun sisältö oli kuten muistelinkin sen olevan täynnä vanhoja lehtileikkeleitä, pelaajasopimuksia, haastattelu muistiinpanoja, ja muutama hassu pölyn peittämä pokaali. Kirstu oli pullollaan HH urani ainoan omistamani joukkueen muistoesineitä. Kaiholla katsoessani kirstun uumeniin, silmiini osui yksi ainoa esine jonka noukin käteeni. Vanha valokuva. Valokuvassa oli monta hymyilevää nuorta miestä, jotka pitelivät kultaista pokaalia kädessään ja nauroivat. Kyyneleet nousivat silmiini muistellessani tätä taianomaista päivää urallani, jonka jo niin monet ovat unohtaneet. Ajattelin, että nyt on aika minun kertoa kuinka tarina todella meni."
Fantasy - Paljastettu tarina kuinka kaikki todella tapahtui
Fantasyn tarina alkaa vuodesta 2004, jolloin .Hard.Cs luovutti minulle liigapaikkansa, väistyen omistajan velvollisuuksista. Olin pelannut liigassa viimeiset neljä (4) kautta, ja kuvittelin että Liigajoukkueen omistaminen ei voisi olla hirveän paljon vaikeampaa kuin tavallisena pelaajana oleminen. Olin todella väärässä. Heti ensimmäiseksi ongelmakseni koitui se oleellisin, pelaajien hankinta. Liigan sen hetkiset joukkueet olivat kaikki jo pelanneet yhden tai useamman kauden, joten heidän nimensä oli jo tunnettu, joka tuotti ongelmaa pelaajien hankintaan. Aloitin massiivisen rekrytoinnin, ja miten kävikään? Monet ilmoittivat suoraan, että jatkavat jo valmiiksi tunneituissa tiimeissä, tai joukkueissa joissa jo pelasivat viime kauden. Aloin käydä epätoivoiseksi, Liigan alkuun oli vain vajaa viikko kun viimein minua lykästi. Vanha tuttuni, ja jopa ystäväkseni luokiteltu .:Eminemi:. ilmoitti, että tulisi pelaamaan joukkueeseeni. Tästä alkoikin sitten pieni ylämäki. Muutama junnu ilmoitti haluavansa ruveta pelaamaan, mikä toi sitten minulle vastuun heidän kouluttamisestaan. Koulutus sujui hyvin, ja huomasin että näihin samoihin aikoihin olin saanut haalittua jo useamman pelaajan joukkueeseen joten olimme valmiita Liigakierrokselle kuusi. Mainittakoon näistä juniori pelaajista, jotka koulutin joukkueeseen seuraavat. Flameboy19, Lylis1, Deft, Maalivahtimme Fossu501 ja nykyinen Liigajohtajamme J.Niskavaara, jonka koulutus oli niinkin nopea, kuin 10-15min ennen ensimmäistä peliä tehden hänestä nopeiten koulutetun jäsenen Fantasyn joukkueessa.
Muutamaa päivää myöhemmin julkaistiin kausiennakot. Kuten jo osasin odottaa, Fantasy oli asetettu viimeiselle sijalle perusteluina joukkueen nuoruus, kokemattomuus, ja omat ohjaustaitoni. Tietenkin nuo negatiiviset asiat sattuivat, sillä olin tehnyt kovasti töitä joukkueen kasaamiseen mutta päätin etten anna sanojen painaa mieltä vaan keskityn peleihin.
Suurimmaksi yllätyksekseni Fantasyn alkusarjan pelit sujuivat hyvin, loistavasti jos saanen niin sanoa, ja olimme viimeisellä sijalla PlayOffeihin. Riemuitsin tästä, sillä olimme koko joukkue tehneet kovasti töitä päästäksemme PlayOffeihin, ja onneksi se panos ja uhrattu aika kannatti.
Ensimmäisessä Playoff välierässä vastassamme oli Eagles. Voitimme ottelut kovien pelien kautta, ja etenimme seuraavaan PO vastustajaamme.
Toisessa Playoff välierässä vastaamme astui KariyaC:n omistama Oilers. Pelit olivat tasaisia, sillä jo ensimmäisen PO pelin rangaistuslaukaus kilpailu kesti yli 15min loppujen lopuksi Fantasyn hyväksi. Viimeistä PO peliä en päässyt itse pelaamaan, mutta luotin että Fantasy pystyy pelaamaan ilman minua. Luottamukseni palkittiinkin, sillä kun seuraavan kerran puhuin joukkuelaisteni kanssa, kuulin että oli epävirallisesti nimetty "Oilersin Kaatajaksi" tehden ratkaisevat maalit joukkuetta vastaan. Oilers menetti viimeisillä hetkillä ajantajunsa, ja ottivat maalivahdin pois pelin ollessa vielä käynnissä. Oilers menetti kiekon Hardin taklatessa hyökkäävän pelaajan. Välittömästi kiekonriiston jälkeen tuomari kajauttaa ”TILANNE!!”. Hardi passaa Lylikselle, joka siirtyy tyhjän maalin eteen, ja pamauttaa kiekon ja voittolukemat Fantasylle 4-5.
Ennen Finaalia HH:n sen aikainen johtaja, ja isähahmo Blodari teki ”Finaali ennakon”, jonka onnistuin kaivamaan vanhoilta nettisivuilta. Finaali ennakossa mainittiin paljon asioita, jotka tahdon säilyttää tuleville HH pelaajapolville muistutuksena Fantasyn taipaleista, ja kärsimyksistä.
Ote Blodarin ennakosta:
Fantasy
Joukkue jolta odotettiin niin paljon, että heistä tulee virallinen pisteautomaatti. Tämä ei toteutunut, vaan vaikeuksien kanssa paininut Rangers ja Pelaajapulasta kärsinyt EHH jäi Fantan taakse, ja universaalisen yllätyksen kautta Fantasy voitti Oilerssit puolivälierissä. Eaglesin kaato vastaa sitä kuin että Suomi voittaisi Espanjan jalkapallossa, sen verran suuri ennätys se oli. Jatkaako Fantasy uskomatonta kauttaan myls finaalissa, ja voittaako se "Punaiset Hirviöt", vai ottaako Punakone toisen mestaruuden putkeen. Tätä odotellessa, toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
Mahdollisuus voittoon: 25%
Finaali peliin lähtiessä uhkuimme itsevarmuutta, ja silmissäni kimalsi ylpeys oman joukkueen menestyksestä. Joukkueet asettuivat paikoilleen, maalivahti maaliluukulle, tuomari tarkisti vielä joukkueiden valmiuden kultaotteluun ja erä alkoi!
Ensimmäinen erä oli Fantasyn kannalta musertava, ja peli oli erittäin nopealla temmolla wKa:n hyväksi 2-0. wKa käytti loistavasti ”ajanpelu” taktiikkaa, millä nimellä se tunnettiin ammoisina aikoina, mutta wKa:n kapteenin Ileee:n sanojen mukaan ”Se ei ollut ajanpeluuta, vaan sataprosenttista taktikointia, jonka päätavoite oli tehdä maali.”
Toisessa erässä Fantasy pisti kakkosen silmään, ja kavensi wKa:n johtoa lukemiin 2-1 todella aikaisessa vaiheessa. Tämän kavennus maalin jälkeen ei mennyt kauaakaan, kun wKa:n hyökkäysmuuri läpäisi Fantasyn puolustusrintaman, ja Ileee pistin pelin lukemiin 3-1, jättäen tämän maalin pelin viimeiseksi.
Kolmannessa erässä ei maaleja tullut wKa:n maalivahti Niedermayerin loistotorjuntojen takia.
Peli päättyi luvuin 3-1 wKa:n hyväksi. Pelin jälkeen Blodari sanoi minulle sanat, jotka vielä tänäkin päivänä muistan tätä peliä pelatessani. ”Täytyy sanoa, että olen positiivisesti yllättynyt että Fantasy pääsi näinkin pitkälle noin nuorella porukalla. Odotan innolla tulevia kausia, ja sitä että minkälaiseksi joukkueesi kehittyy."
Kausi kuusi siis päättyi hopeamitaliin, joka oli ensimmäinen mitalini joukkueen omistajana. Näin jälkeenpäin ajateltuna, kausi oli paljon rankempi kuin olin osannut odottaa, ja kuvitella, mutta en katunut hetkeäkään että päätin ilmoittaa Fantasyn liigaan ja vannoin itselleni että tulen voittamaan kultamitalin Fantasyn omistajana.
Hyppäämme nyt ajassa eteenpäin kauteen yhdeksän, jolloin Fantasy teki Comebackin uhkuen paljon kovempaa tahtoa, ja voitonhimoa kuin ennen. Melkein heti ilmoitukseni jälkeen, jossa kerroin että Fantasy liittyy Liigan joukkueisiin sain paljon, siis todella paljon kyselyitä että löytyykö joukkueesta tilaa pelaajille, niin vanhoille kuin uusille. Ilokseni sain huomata että todella moni vanha Fantasyn pelaaja tahtoi liittyä takaisin joukkueeseen.
Aloin kasata jokkue rosteria, ja pian Fantasy olikin kasassa. Joukkue koostui paljon jo valmiiksi koulutetuista HH:n pelaajista, ja pelit sujuivat heti alusta loistavasti. Kovalla sykkeellä, mahtavalla porukalla ja lujalla itsekurilla Fantasy jälleen kertaan raivasi tiensä Finaaliin kohdatakseen jälleen kerran vanhan ja rakkaan vihollisensa, wKa:n.
Finaali peli oli kova, kiivas, mutta jälleen kerran näki kumpi on mestari materiaalia. Wka vei voiton näppien edestä jälleen kerran, mutta ei se häviäminen haittaa kun on vastassa noinkin tasokas joukkue. Siinä sitten turistiin wKa:n porukan kanssa jonkin aikaa pelin jälkeen, Blodari kiitteli koko joukkuetta ja minua siitä, kuinka olemme kehittyneet ja oli ilo pelata jälleen kerran vastakkain.
”Silmäni kostuivat näitä vanhoja lehtileikkeitä katsoessani, mutta katseeni oli kiinnittynyt pieneen rasiaan joka oli kirstun pohjalla. Se oli aivan tomun peitossa. Puhalsin siihen, ja näin että siinä kimalsi jokin keltainen, pyöreä esine. Riemastuin välittömästi, sillä muistot valtasivat heti mieleni nähdessäni Kultaisen Mitalin, jossa luki Kauden 13 Kultamitalisti.. Mieleeni tulvivat muistot vyöryvänä hurraavasta yleisöstä, jännittyneistä pelaajista ja kahdesta joukkueesta, jotka tuijottivat toisiaan silmiin uhkuen täyttä taistelutahkoa.”
Kausi 13 sujui Fantasyn osalta paremmin kuin olisi koskaan voinut toivoa. Joukkue pelasi vahvasti alkukauden, ja löysi itsensä jo kolmannen, ja myös viimeisen kerran Finaaleista.
Vastaustajana tällä kertaa ei valitettavasti ollut wKa, vaan Coyotes. Pitkän, ja tasaisen pelin jälkeen joka tuntui kestäneen ikuisuuden, se tapahtui... Fantasy oli voittanut ottelun, ja saanut ensimmäisen kultamitalinsa, jota oli hakenut jo kaudesta 6 lähtien!
Kapteeni, ja Omistaja Melt vastaanotti pystin, nosti sen ilmaan ja huusi kovaan ääneen ”VOITTO!!” jonka jälkeen kaikki joukkuelaiset ryntäsivät vuoronperään pitämään käsissään tuota Pokaalia.
Tämän jälkeen Melt huusi pelaajille ”Kaikki Riviin! Kuvan aika!” jonka jälkeen jokainen liikkui paikoilleen, kuvaaja asetteli kameransa paikalleen ja NAPS! Kuva oli otettu, kehystetty ja se löytyi tuosta samaisesta kirstusta josta kaikki muutkin muistoesineet.
”Silmät kosteina suljin kirstun, ja siirsin sen lähemmäs ullakon oviaukkoa, sillä jos vielä mieleni tekee muistella vanhoja Habbo Hockeyn kulta-ajan aikoja, niin tietäisin heti mistä löytäisin kirstun.”
”Samalla hetkellä kuulin kuinka alakerrassa puhelin soi. Lähdin laskeutumaan tikkaita pitkin, ja kulkiessani seinäkellon ohi huomasin, että kello on jo vaikka kuinka paljon... Kuka kumma se saattaisi olla?”
”Saapuessani puhelimen luokse, näin suoraan että soittaja on kukas muu kuin entisaikojeni kasvatti, J.Niskavaara. Voitte uskoa, kuinka tämä vanha kehärakki hymyili kun hetki sitten oli musitellut menneitä, ja nyt vanha ystävä soittaa..”
”Vastasin puhelimeen normaalisti. Niskavaara kyseli ensin kuulumisia, ja kuinka eläkepäivät ovat pitäneet kiireisenä. Vastasin hänelle että kyllähän tässä on ollut kaikenmoista tekemistä ja hääräämistä, ja aloin kertoa mysteerisestä pamauksesta jonka kuulin ullakolta kirstun iskeydyttyä lattialle. Kerroin, kuinka olin muistellut kaikkia niitä kultaisia aikoja, joita kaipasin hyvin paljon.
Hetken hiljaisuuden jälkeen Niskavaara sanoi: Tämän täytyy varmasti olla kohtalo, sillä olemme vanhan ystävämme .Hard.Cs:n kanssa perustaneet uuden joukkueen, Mielialapelaajat ja olisin tiedustellut, että vieläkö tahtoisit palata Habbo Hockey areenoille näyttämään nuorukaisille, miten vanhat konkarit pelaavat. Tuntui kuin muutama sydänmen lyönti olisi jäänyt välistä kuullessani nuo sanat. Olin aivan hiljaa, katsoin ympäri asuntoani ja henkäisin syvään.. Kerroin olevani liian vanha palatakseni pelikentille enään, johon Niskavaara oli (kuten odottaa saattaa) hyvin surullinen mutta toivotti minulle kaikkea hyvää.
Suljettuani puhelimen minut valtasi syvä suru. Katsoin kättäni, ja huomasin että vasemmassa kädessäni oli vielä valokuva kehyksessään, jossa näin niin paljon nuoremmat kasvot säihkyvänä, ja vailla murheita katsovan minua päin. Kuin tajuamattani huomasin, että olin kävellyt eteiseen. Eteisessä nappasin takin harteilleni, pistin hatun päähäni ja sanoin ääneen: Noh.. Kai se on pakko, avasin oven ja astuin pihalle sateeseen.”
Tässä on Fantasyn, ja itseni kertomaton tarina ja toivon että nautitte sen lukemisesta yhtä paljon, kuin itse nautin sen kirjoittamisesta.
- Melt
