#13/#93 Hammo - hmv rivipelaaja
Lähetetty: 05 Loka 2016, 13:49Tervehdys!
Olin monta kertaa aiemmin, ennen HH:n aloittamista, todennut itselleni HH:n olevan turhanpäiväistä puuhaa ja että minä EN KOSKAAN tule pelaamaan tätä peliä. Mutta niin vain se mieli muuttui lokakuussa 2014, siinä vaiheessa kun yhtä lailla turhanpäiväinen armeijapuuhaminen oli enemmän tai vähemmän tylsää, joten oli aika laajentaa tekemiskenttää. Drusi, joka on loppupeleissä suurin syyllinen minun aloittamiseen, opetti nopeasti perusjutut pelistä ja näin olin valmis astumaan joukkueeseen. Se joukkue oli Jekimovs'in omistama Raiders.
KAUSI 54 - Rookie HokiHammo nössöilee Raidersissa
18.10.2014 kello 00:14 Jekimovs ilmoitti HH:n foorumilla: #13 - HokiHammo - 1+0. Ensimmäinen sopimus oli syntynyt, jippii. Kauden 54 ensimmäinen kierros oli vuorossa seuraavana päivänä, muistaakseni osallistuin. Tehopisteitä ei debyytissä tullut,taisi armeijahommat olla vielä jotenkin kiintoisia niin peliin ei tullut liikaa kiinnitettyä huomiota.
Seuraava mainitsemisen arvoinen sattuma tapahtui 26.10.2014, jolloin tuli iskettyä ihka ensimmäinen tehopiste HH:ssa. 4.kierroksen ottelussa Tornaadoja vastaan iskin 1-1 tasoituksen ja näin kauden kahdesta maalista ensimmäinen syntyi. Ensimmäinen syöttöpiste syntyi seuraavassa ottelussa Wheel Walkersia vastaan.
Lopulta kausi oli menestyksen suhteen vaisu. Raiders jäi runkosarjan viidenneksi, mikä tarkoitti 6 joukkueen sarjassa jäämistä play-offien ulkopuolelle. Oma panokseni joukkueen eteen oli melko vaisua, kuten otsikossa todetaan, melkoista nössöilyä se vielä oli. Totuttelin pelaamaan ja opin suunnilleen kaiken tarvittavan. Eteenpäin!
KAUSI 55 - Mestaruus Celticsissä
Seuraavaksi kaudeksi solmin sopimuksen R.Somerjoen omistaman Celticsin kanssa. Käytännössä siis seurasin HH-mentoriani eli Drusia kyseiseen joukkueeseen. Kuten edelliselläkin kaudella, joukkueessa oli mukavaa olla eikä muistaakseni hampaan kiristelyä ollut joukkueen otteluissa.
Joukkue menestyi varsin hyvin runkosarjassa sijoittuen lopulta kolmanneksi. Välierässä vastaan asettui HC Lutuuri, jonka joukkue onnistui lopulta tiukasti voittamaan otteluvoitoin 2-1. Mainitsemisen arvoista on kolmannen välierän huikea nousu joukkuetovereiltani: ensimmäisen erän jälkeen peli oli Lutuureille 5-0, mutta kolmannessa erässä Celtics nousi 5-5:een ja lopulta jatkoajalla 5-6 voittoon, hienoa pojat! Finaalissa vastaan asettui Mielialapelaajat. Senkin pojat onnistuivat hienosti kääntämään lopulta 5-4 jatkoaikavoittoon!
Mainittakoon, etten ollut play-offeissa mielestäni kertaakaan kentällä tai jos olin niin en kovin merkittävänä. Samanlainen nössöily jatkui kuin tulokaskaudella. Eli siis siivellä mestaruus. Kiitos Celtics!
KAUSI 56 - Nousu varakapteeniksi Frozen Elephantsissa
Seuraavaksi kaudeksi siirryin tulokasjoukkue, HUPPU-HAAMU30:n omistamaan Frozen Elephantsiin. Jälleen, ilman hampaiden kiristelyjä homma sujui varsin rattoisasti vaikkei menestystä lopulta tullutkaan. Joukkue onnistui pääsemaan viimeisenä play-offeihin (8 joukkueen runkosarjan 6.), mutta puolivälierissä Taliban oli lopulta vahvempi otteluvoitoin 2-1.
Kausi oli tähän astisista parasta minua, jopa niin vakuuttavaa että Huppu ylensi minut joukkueen 2. varakapteeniksi. Kiitos Frozen Elephants!
KAUSI 57 - Ei v*ttu jaksa
Tämä oli lyhyt kausi. Lopulta tein sopimuksen pykadeen ja J.Niskavaaran omistamaan HC Hokareihin. Kävin ensimmäisessä pelissä, joka osoittautui melkoiseksi säädöksi ja vain tämän kyseisen ottelun tympeyden takia jätin menemättä enää seuraaviin peleihin, jonka myötä lopulta sain ensimmäistä kertaa (ansaitusti) potkut. Kiitos ja anteeksi HC Hokarit!
KAUSI 58 - Paluu tuttuun ja turvalliseen
Kaudelle 58 tein sopimuksen Seattle Wondersin kanssa, joten parin kauden eron jälkeen olin jälleen mentorin kanssa samassa joukkueessa. Pelinumero tuli tässä samassa vaihdettua numeroon 93, koska aiempien kausien tuttu 13 oli jo varattu.
Kausi 58 on tehopistein mitattuna paras HH-kauteni, jatkoin hyvää tekemistäni johon olin oppinut Frozen Elephantsissa kaudella 56. Ja jälleen tuli palattua mukavaan, rentoon pelaamiseen ilman turhaa kätinää.
Play-offeissa kuitenkin suht' hyvä kausi päättyi ennenaikojaan. Puolivälierissä Dreams tiputti meidät otteluvoitoin 2-1. Kiitos Seattle Wonders!
KAUSI 59 - Tehdään lisätilaa mitalikaappiin
Jälleen tutun Drusin perässä, tällä kertaa Juddon omistamaan Sabresiin. Varsin hyvä meininki taas ja menestystä tuli tällä kertaa hopeamitalin muodossa. Finaalissa meitä vahvempi oli Wheel Walkers. Kiitos Sabres!
KAUSI 60 - SW part. 2
Paluu jälleen mukavaan seuraan SW:hen. Lopputulemana oli neljäs sija. Mukavaa oli.
KAUSI 61 - Potpotpotpot potkut sain
Taas. Rooli taisi muutenkin olla "tarvittaessa kutsuttava", mutta mitään hampaankoloon ei tästä kaudesta jäänyt. Välillä on hyvä olla pelaamattakin.
KAUSI 62 - Paluu kasvattajaseuraan
Jälleen tutussa ympäristössä, tuttujen pelaajien kanssa. Raidersin kausi oli varsin hyvä, lopputulemana pronssinen mitali. Henkilökohtaisesti kausi oli tuttua ja tasaista tekemistä. Vastuuta oli peleissä aina tarjolla ja mukavassa seurassa tietysti mukava pelailla.
KAUSI 63 - Tulokasmaalivahti Seattlessa
Tälle kaudelle tein valinnan ryhtyä kokeilemaan maalivahdin tointa. Homma sujui hyvin huonosti ja aktiivisuuteni oli mitä oli. SW:ssä henki oli taas hyvä, mutta jotenkin en tällä kaudella ollut motivoitunut. Ja maalivahtinahan olin melko huono.
Joukkue menestyi hyvin, runkosarjan voitto (ensimmäinen henkilökohtaisesti allekirjoittaneelle) ja lopulta joukkue raivasi itsensä finaaliin saakka. Siellä sitten tappio Derbylle ja hopeinen mitali.
KAUSI 64 - Uutta seuraa valloittamaan
Kaudeksi 64 sain pari tarjousta, joista lopulta valitsin J.Niskavaaran tarjoaman paikan Mielialapelaajiin. Joukkueella kausi alkoi huonosti, 3 ensimmäistä peliä kuokkaan. Mutta sitten alkoi 8 ottelun voittoputki ja tämän voittoputken myötä joukkue kiilautui kärkipaikalle runkosarjassa ja onnistui varmistamaan varman välieräpaikan.
Voittoputken jälkeen kaikki tuuri kääntyi joukkuetta vastaan. Lopulta joukkue menetti runkosarjanvoiton viimeisellä kierroksella ja lopulta välierissä tuleva mestari Wheel Walkers ja heidän ylivoimaiset godmode-maalivahdit tyssäyttivät matkamme finaaliin. Pronssipeliin vastaan tuli Saints, sama paska tuuri jatkui ja Saints voitti ottelun lopulta jatkoajalla.
KAUSI 65 - Hyppy kesken kauden
Sopimukseni toinen kausi astui voimaan Mielialapelaajissa. Edelliseen kauteen nähden alku oli jälleen surkuhupaisa, ensimmäiseksi saimme heti runkosarjan parhaalta tiimistä Monarchsilta kuokkaan 10-2. Ajattelin, että viime kauden "ihmeellinen voittoputki" alkaisi lopulta joskus, mutta näin ei lopulta käynyt. Tunnelma tiimissä ole melko vaisu.
Gloryhunttausta tai ei, hyppäsin lopulta kesken kauden Derbyn riveihin. Pääsyynä siirtymiseeni perustelin itselleni mieluisaa ja tuttua peliseuraa, mutta liekkö tällaiset hyppimiset tulkitaan aina enemmän tai vähemmän gloryhunttamiseksi. Ajattelipa miten tahansa, kokonaisuudessa kausi oli fiasko henkilökohtaisella tasolla. MAPissa sekä Derbyssä yhteenlasketut voitot koko kauden 14:sta ottelusta on huima 2, pari ottelua päättyi tasan ja loput 10 tulikin sitten enemmän tai vähemmän kuokkaan. Läsnäolostani lienee tuurille ollut jotain haittaa.
Puolivälierissä vastaan asettui Natu, joka lopulta voitettiin otteluvoitoin 2-1. Huomattavaa tässä kohtaa sanoa, että saavutin ensimmäisen kunnollisen voiton (ei luovutusvoittoa) Derbyn riveissä ensimmäisessä puolivälieräottelussa. Toinen sitten luonnollisesti hävittiin ja kolmannesta pelistä olin poissa, joten se luonnollisesti sitten voitettiin. Välierissä tuleva mestari Tornaadot oli liian vahva. Pronssipeliin sisuunnuttiin ja lyötiin pelin ensimmäiset neljä (4) maalia. Se ei lopulta riittänyt, vaan Monarchs tuuritteli lopulta 5-4 voittoon.
Kiitos kaudesta sekä MAP että Derby. Tällasta paskaa se tuuri ilmeisesti voi sitten olla. Sisuunnutaan seuraavaan kauteen.
KAUSI 66 - Derbyn kapteeniksi
Joukkueen omistajien luotto oli kasvanut kauden alla niin suureksi, että löivät kapteenin C:n rintaan. Peli itsessään oli jälleen samanlaista ylä- ja alamäkeä rouva Fortunan kanssa, mutta loppujen lopuksi joukkue suoritui varsin mukiinmenevästi voittaen runkosarjan.
Välierissä asettui vastaan Wheel Walkers, jonka onnistuimme kaatamaan suoraan kahdessa ottelussa. Ottelut olivat tasaisia, itse missasin ekan ottelun melkein täysin tietoteknisten ongelmien vuoksi, mutta toisessa ottelussa vastuu oli toimia varamaalivahdin varamaalivahtina, kun sekä Nevo että Topi olivat poissa. Tulipa siinä torjuttu yksi tärkeäkin veto, viimeisen erän viimeinen veto, joka maaliin mentäessä olisi vienyt ottelun jatkoajalle. Kerrankin jonkun rollin voitto merkkasi suuria.
Finaalissa rouva Fortuna päätti olla lähes tyystin joukkuettamme vastaan. Blizzards tuli kovaa päälle ekassa ja toisessakin erässä ja karkasi lopulta mestaruuteen. Harmi, mutta minkäs teet. Lopputulemana siis hopeaa.
KAUSI 67 - Edellisen kauden toisinto
Voisin kirjoittaa tähän käytännössä lähes kaiken mitä edellisellä kaudella tapahtui. Ennenkaikkea hyvällä tuurilla mentiin jälleen finaaliin, jossa tätä "hyvää tuuria" ei sitten enää ollutkaan. Lopputulemana neljäs hopea.
KAUSI 68 - Rouva Fortunan märkä rätti
Derbyn lopettaessa taipaleensa Habbo Hockey -areenoilla, oli minulla jälleen edessä uuden seuran etsintä. Tarjouksia ja mahdollisuuksia ilmestyi muutama joista päätin ottaa sen nopeimman kysyjän: Tikkasen omistuksessa oleva Zlayers.
Koko kauden kuva oli seuraava: tuuri toimi yhden erän ja kaksi erää se oli pääasiassa joukkuetta vastaan. Joukkue ei voittanut liialti rolleja, olipa kyse sitten vedoista, torjunnoista, takleista tai kikoista. Uskoa silti riitti, että joukkue vielä tekisi nousun vähintään play-offeihin, mutta näin ei tapahtunut. Zlayersin 2-3-9 tilasto jätti joukkueen jopa 9 pisteen päähän sijasta 6 eli viimeisestä puolivälieräpaikasta. Samoin maaliero jätti toivomisen varaa, -23.
Henkilökohtaisesti ei nyt kannata tuuletella, kun minimitavoitteet joukkueella jäi saavuttamatta. Henkilökohtainen maaliennätys syntyi, 16 kappaletta. Paremmalla tuurilla luku olisi voinut olla lähempänä kahtakymmentä ellei jopa sen yli, mutta ei tällä kertaa.
Kiitos joka tapauksessa Zlayersin pelaajistolle, vaikka huonoja olimmekin. Paska peli tää tuuri.
KAUSI 70 - Pienen tauon myötä mestaruuteen
Edeltävän surkean kauden jälkeen oli hyvä hengähtää ja jättää välistä kauden 69 koitokset. Kauden aikana otti herra Tikkanen yhteyttä ja kertoi minulle olevan paikka varattuna kauden 70 tiimissä. Päätin jo hyvissä ajoin tarttua tähän mahdollisuuteen.
Tiimiksi valikoitui siis herra Tikkasen ja HelloweenC:n omistama Dynamo. Valinta osoittautui lopulta varsin hyväksi, sillä kaudesta tuli totutun rento ja huumorin sävyttämä. Ennen kauden alkua vitsailtiin Tikin kanssa, että tästä saattaisi tulla kauden 68 tapainen floppaus. Ihan niin huonosti tiimillä ei mennyt, mutta kierroksen 13 jälkeen huomattiin, että oli hyvinkin mahdollista menettää paikka play-offeista. Viimeisen kierroksen panokset olivatkin isot, mutta joukkue onnistui viimeisessä runkosarjanottelussa kaatamaan vastustajansa selvin numeroin.
Puolivälierissä vastaan asettui Blizzards, joka onnistuttiin varsin helposti kaatamaan otteluvoitoin 2-0. Semifinaaleissa vastaan asettui runkosarjan 2., Jets, joka sekin onnistuttiin kukistamaan 2-0 otteluvoitoin. Yllätysfinaalissa vastaan asettui Celtics, runkosarjan 6, joka meidän tapaan oli vielä viimeisellä kierroksella jäämässä ulos koko play-offeista. Finaali päättyi lopulta meidän 6-2 voittoon ja henkilökohtaisesti uran toiseen mestaruuteen. Kiitos kaudesta, Dynamo!
KAUSI 71 - Tupla!
Edessä oli "ylennys" kapteenin virkaan, joka tämän joukkueen kohdalla on enemmänkin kuin pelkkä kirjain rinnassa. Runkosarjan osalta pelit menivät taas niin ja näin, mutta edeltävän kauden tiukkaa vääntöä playoff-paikasta ei ollut, vaan joukkue onnistui saavuttamaan puolivälieriin tällä kertaa kotiedun.
Puolivälierässä vastaan asettui Jets, jonka kanssa Dynamolla oli jo tiukat yhden maalin ottelut runkosarjassa. Puolivälieräsarja ei ollut poikkeava niistä, vaan suht tiukkojen koitosten jälkeen Dynamo pääsi jatkoon 2-1 otteluvoitoin. Välierässä vastaan asettui. Jälleen kolmanteen peliin ja sieltä onnistuimme kairaamaan toisen voiton ja pääsylippu finaaliin oli takataskussa. Finaalissa vastaan asettui ehkä hieman yllättäen oman välieräsarjansa voittanut Natu, joka jatkoi hyviä otteita myös meitä vastaan finaalissa. Kuitenkin Dynamon dynastia jatkoi kulkuaan otettua 6-4 finaalivoiton ja juhlien näin tuplamestaruutta. Samalla omaan kaappiin siis 3 kultainen mitali. Ja jälleen aivan loistavassa joukkueessa.
Kauden merkittävin tapahtuma kuitenkin koettiin jo runkosarjassa, jossa syntyi ehdottomasti lajin parhain ketju, jarruketju. Siinä me kolme mustaa miestä, Tikkanen, Vasicek ja minä loimme loistavalla hengellä ja erittäin taktisella noppien rollauksilla loistokkaita hetkiä, ainakin meille itsellemme. Meillä synkkasi hyvin kentällä ja miksei myös kentän ulkopuolella. Tästä oli hyvä jatkaa seuraavaan kauteen.
KAUSI 72 - Loistavan runkosarjan jälkeinen triplan metsästys
Jatko Dynamon loistavassa joukkuehengessä oli selviö. Kauteen lähdettiin puolustamaan edelliskausien mestaruuksia ja luonnollisesti mahdollisuutta toteuttaa melko harvinainen 3. mestaruus putkeen. Joukkue oli yhä tiiviimpi, vaihtuvuutta oli hyvin vähän ja joukkuehenki oli jälleen vailla vertaa. Juuri ne tekijät, jonka takia tätä jaksaa pelata. Jarruketju oli yhä olemassa, vaikka alkuperäistä ketjua harvoin enää sai kokea, toisten irl-kiireiden vuoksi.
Runkosarja oli tällä kaudella ehdottomasti paras, tuuriltaan. Monessa ottelussa vastustajan tuuria parempi ja sen myötävaikutuksella Dynamo saavutti runkosarjan voiton ja täten suoran välieräpaikan. Välierissä vastaan asettui edelliskauden tapaan Kings, joka heti ensimmäisessä ottelussa todisti, että tuurin tulee loppupeleissä riittävä myös playoffeissa. Toisen ottelut Dynamo onnistui voittamaan, mutta jälleen kolmas peli näytti sen, että rouva Fortuna on perseestä aina välillä. Pronssipeliin, joka oli sen verran huutistapaskaa, Tornaadoja vastaan, josta lopulta ilmeisesti voitto. Uran toinen pronssinen mitali palkintokaappiin.
Jälleen hyvä kausi, menestys vähän himmeämpää, mutta joukkuehenki yhä täyttä kultaa!
KAUSI 73 - Dynamon joutsenlaulu
Samat kujeet kuten aiemmilla kausilla. Dynamo-perhe pysyi suunnilleen muuttumattomana, mutta raskaat menestyksen tuomat paineet kävivät jo hieman hengen päälle. Jarruketjun yhteiset pelit jäivät väsäisiksi, ja jotenkaan ei homma enää maistunut niin hyvin kuin aiemmin.
Menestys oli ihan kelvollista. Joukkue selvitti tiensä playoffeihin, kuten odotusarvo olikin. Playoffeissa minua ei kiinnostanu enää pelata, mutta henkisenä tukena toki joukkueelle olin. Finaalissa joukkue kohtasi runkosarjan dominoineen Monarchsin, joka ansaitusti lopulta veikin finaalin melko selvin numeroin 7-3. Dynamossa saavutettu hopea. Värisuora oli valmis. "Jee".
Kausi 73 oli joukkueen viimeinen. 4 kautta, 4 mitalia. Niistä kaksi oli mestaruuksia. Hieno joukkue, täynnä hyviä tyyppejä. Oli kunnia leikkiä kapteenia 3 kauden ajan, kiitos. Eteenpäin.
KAUSI 74 - Tätä kohti kuljin, Natuun
Se päivä koitti. Melko monena kautena pyydetty, koskaan en mennyt, kun oli jo muuta. Honey:Dreamin Natu, pieni sympaattinen, jostain syystä erittäin vihattu jengi. Mukaan raahasin veljet, jarruketjun. Pelasimme yhdessä kenties viimeistä kertaa kunnolla tänä kautena. Minulla oli hauskaa, kahdesta veljestä en tiedä. Jarruketjun loppu, osa 3 vähintään tapahtui tähän kauteen. Jäimme runkosarjaan, mutta ei se mitään. Jarrujen kanssa on aina mukava ollut pelata, ja jokohan se nyt olisi sitten tässä?
KAUSI 75 - Sapattivapaa, ja vitut
Ajattelin pitää sapattia, mikään tiimi ei oikein houkuttanut. Lopulta veli Tikkanen pakkovärväsi jarruketjun muut veljet harrisuNin omistamaan Saints-joukkueeseen. Olin epäaktiivinen, paikalle olisin päässyt käytännössä aina, mutta ei huvittanut. Läpsyttelin parissa pelissä, maalissa seisoskelin yhden pelin kokonaan. Varapelaajana oli hyvä. Mitenkään merkityksellisyyttä tällä kaudella ei ollut. Taisi joukkueella mennä melko kehnosti (ulos poffeista), harmi!
KAUSI 76 - Jos sitä kerran lupauksensa pitäisi, takaisin Natuun
Natuun takaisin tie vei. Tällä kertaa ilman veljiä, jotka menivät jonnekkin tusina-Viikingeihin lopulta, hehe. Sikäli melko läpsyttelyä se oli, mutta joukkueessa ihan hyvää henkeä ajoittain ja ajoittain sitten, noh vähemmän hyvää. Niin ja sopimuksessani oli tällä kertaa maalivahti-pykälä. Toista kertaa kunnolla ns. virallinen maalivahti. Peliaika jaettiin melkolailla, mutta kiekko tarttui varsin hyvin. Mikäli torjuntoja olisi kertynyt muutama kymmen lisää, olisi jopa Vujtek ollut mahdollinen. Taisin olla kisassa hyvä kolmonen. Maalissa riitti tuuri tällä kertaa tasan 80 pinnan edestä, ja se on hyvin.
Natu selviytyi torjuntojeni avustuksella luonnollisesti playoffeihin, mitalipeleihin pääsy oli varmaa. Koirat kairasi pahasti ekassa välierässä ja toisessa välierässä ko. tiimi nousi varsin hyvällä viimeisen erän suonenvedolla tasoihin ja jatkoilla ohi. Hyvä vääntö tämä toinen peli, ensimmäinen oli tuurin myötä melkoinen ylijuoksu ja ikävä kyllä, joukkueen selkäranka katkesi ja sortui luovutusvoittoon. Pronssipeliin vastaan asettui Viikingit, ja hyvän tuurin myötä siivitettiin meidät 4-1 voittoon, ja pronssiseen mitaliin. Henkilökohtaisesti ehkä kauden paras peli niin kentällä kuin maalissa. "Jee".
Niin, ja kesken kauden tapahtuneiden asioiden jälkeen minut jostain syystä kapteeniksi nimitettiin. Uran kolmas kerta, hieno kunnia.
KAUSI 77 - Se vajaampi orava Natun kapteenina
Järjestyksessään 3. nuta-kausi alkaa positiivisissa merkeissä, tuttu veijari Tikkanen saapuu ilahduttamaan niin kovin harmaata arkista puserrusta. Tasainen kausi kokonaisuudessaan. Kohokohtana se, että pääsimme (jouduimme) rakkaan Tiki-veljen kanssa ohjaamaan parit koitokset, tulokset näistä oli tietysti kaksi selvää voittoa. Voittoprosenttimme pysyi siis sadassa. Natu taisteli vahvasti läpi runkosarjan sijoittuen 6 joukkueen liigan toiseksi, saavuttaen kotiedun Saintsia vastaan välierissä.
Ekasta välierästä kirvelevä tappio, mutta sinnikkäästi joukot marssivat toiseen osaotteluun, joka hoidettiin varsin hyvin. Kolmannessa ottelussa tuuri jatkui riittävällä tasolla ja Saints laulukuoroon 2-1 otteluvoitoin. Finaali... No häviö tuli. Kts ggwp Natu.
KAUSI 78 - Ensimmäinen kausi omistajana, viimeinen uralla
Nutan lopettaessa meille herra Tikkasen kanssa välähti idioottimaisuuksissamme, että vedetään yksi yhteinen projekti. Lopulta päädyimme kaikessa viisaudessamme luomaan tiimin nimeltään Cavaliers tiukkojen ja aikaa vievien neuvotteluiden jälkeen nimestä. Joukkueen runko koostui edellisinä kausina hyvin onnistuneilla nutan pelaajilla, joten kaikki oli tuttua kauteen lähdettäessä.
Ei ollut ruusuilla tanssimista kovinkaan paljon ja motivaation ylipäätään tippuessa jo ennen kauden alkua, tuntui kausi tuhottoman pitkältä ja turhalta. Lopulta onnistuimme tärkeimmissä tilanteissa voittamaan, ja viimeisen kierroksen voitto takasi lopulta meille paikan pudotuspeleihin, joissa vastaan asettui runkosarjassa ykköseksi sijoittunut Saints.
Välierät starttasivat ja Cavs painoi maaleja toisensa perään, ensimmäiseen otteluun yhteensä 9 ja lopulta ylivoimainen 9-4 voitto. Toiseen peliin tuuri tasaantui hieman, mutta Cavsin lento kesti ja sieltä 7-5 voitto ja finaaliin otteluvoitoin 2-0. Finaalissa asettui vastaan ylivoimaisesti parempi Royals, mutta niin vaan tuuri lopulta oli puolellamme, käytännössä hyvän maalivahtipelin ansiota. Hyvä ystäväni Tikkanen pamautti lopulta vikan erän tilannetta ennen 4-3 voittolukemat ja Cavs pääsi juhlimaan (ansaitsemattomasti kylläkin) kauden 78 mestaruutta. Tuurilla, ja valtavalla sellaisella valitettavasti, voitimme kaudella yhteensä 7 peliä ja niistä 5 tuli putkeen, kaikki ne tärkeimmät pelit lopulta. Cavaliers kaikessa ohjaajan huonoudesta huolimatta jälleen hyvä tiimi, ktsgg ja wp Cavs! Niin ja luonnollisesti Cavs ansaitsi positiivisen yllättäjän joukkuepalkinnon, eihän kukaan nutalta, siis Cavaliersilta mitään odottanut.
Ura on hyvä lopettaa kaiken kokeneena, rivipelaajana, kapteenina, ohjaajana ja omistajana. Menestyksellä ei koskaan ollut mitään merkitystä, vaan hyvällä tiimihengellä. Kiitos kaikille, well played ja tämä paska ripustaa hokkarit naulaan, toki vain ottaakseni ne sitten sopivan tilaisuuden tullessa sieltä pois. Adios.
KAUSI 82 - Ensimmäinen henkilökohtainen gloria comebackin kunniaksi
Ei ollu parempaakaan tekemistä ja toveri Tikkanen käänteli oikeista vivuista, jonka johdosta paluu kentille, tällä kertaa legendaariseen Mielialapelaajat-joukkueeseen. Kaudesta jäi käteen joukkueelle runkosarjan voitto ja sen jälkeen 3 peräkkäistä tappiota, lopputulemana se ikävä 4. sija. Harvinaista kaudesta oli myös se, että kausi pelattiin parittomalla määrällä, kun kasaan saatiin 7 joukkuetta.
Kunnostauduin puolustussuuntaan liikkumisella, jonka johdosta saavutin syöttöpörssin jaetun ykkössijan ja urani ensimmäisen henkilökohtaisen palkinnon, Blodari Memorial Trophyn, joka myönnetään liigan parhaalle puolustajalle. Sekin lienee johtui pääasiassa siitä, että kauden 21 pisteestä jopa 16 oli syöttöjä, joten maali-syöttö-suhde oli ainakin blodarin arvoinen (käsitykseni mukaan se on pääasiallinen perustelu ko. palkinnolle).
Paluu tehty ja kivaahan se on tiettyjen kanssa pelailla. Kohti seuraavaa kautta.
KAUSI 83 - Kauden 68 paskaisen tuurin pois kiillottaminen
Runkosarjan voitto check. Häviö välierissä check. Pronssipelissä voitto, tein ratkasevan maalinjatkoajalla, sitä ennen torjuin jatkoajalla kolme(!) vetoa lyhyessä ajassa. Muuten ei jäänytkään kaudesta mitään ihmeellistä käteen.
-----------
"SAAVUTUKSET"
4x Kulta (55, 70, 71, 78)
6x Hopea (59, 63, 66, 67, 73, 77)
3x Pronssi (62, 72, 76)
1x Blodari Memorial Trophy (82)
TILASTOT (pelaajana)
Runkosarja: 171+141=312
Play-offs: 41+31=72
TILASTOT (maalivahtina)
Runkosarja: 83/116 = 71,55%
Play-offs: 14/22 = 63,64%
KAUDET & JOUKKUEET
54 - Raiders
55 - Celtics
56 - Frozen Elephants [A]
57 - HC Hokarit
58 - Seattle Wonders
59 - Sabres
60 - Seattle Wonders [A]
61 - Sabres
62 - Raiders [A]
63 - Seattle Wonders
64 - Mielialapelaajat
65 - Mielialapelaajat & Derby
66 - Derby [C]
67 - Derby [C]
68 - Zlayers [A]
70 - Dynamo
71 - Dynamo [C]
72 - Dynamo [C]
73 - Dynamo [C]
74 - Natu
75 - Saints
76 - Natu [C]
77 - Natu [C]
78 - Cavaliers [Omistaja]
82 - Mielialapelaajat
83 - Zlayers [C]
-----------
Kiitokset melkolailla kaikille tahoille, tiimien omistajille, joukkuetovereille. Erityiskiitoksia kahdelle merkitykselliselle D-tiimille: Derbylle ja Dynamolle. Erityiskiitoksia mm. seuraaville hahmoille: Paupala, Tomo, Topo, Drusi, Honey:Dream jne. Lista voisi olla pitkä, mutta nämä nimet nyt ennen kaikkea.
Isoimmat kiitokset näille veljilleni: Tikkanen & Vasicek
Kirjoitus- ja asiavirheet ovat mahdollisia, jopa todennäköisiä. En pyydä niitä anteeksi.
Olin monta kertaa aiemmin, ennen HH:n aloittamista, todennut itselleni HH:n olevan turhanpäiväistä puuhaa ja että minä EN KOSKAAN tule pelaamaan tätä peliä. Mutta niin vain se mieli muuttui lokakuussa 2014, siinä vaiheessa kun yhtä lailla turhanpäiväinen armeijapuuhaminen oli enemmän tai vähemmän tylsää, joten oli aika laajentaa tekemiskenttää. Drusi, joka on loppupeleissä suurin syyllinen minun aloittamiseen, opetti nopeasti perusjutut pelistä ja näin olin valmis astumaan joukkueeseen. Se joukkue oli Jekimovs'in omistama Raiders.
KAUSI 54 - Rookie HokiHammo nössöilee Raidersissa
18.10.2014 kello 00:14 Jekimovs ilmoitti HH:n foorumilla: #13 - HokiHammo - 1+0. Ensimmäinen sopimus oli syntynyt, jippii. Kauden 54 ensimmäinen kierros oli vuorossa seuraavana päivänä, muistaakseni osallistuin. Tehopisteitä ei debyytissä tullut,taisi armeijahommat olla vielä jotenkin kiintoisia niin peliin ei tullut liikaa kiinnitettyä huomiota.
Seuraava mainitsemisen arvoinen sattuma tapahtui 26.10.2014, jolloin tuli iskettyä ihka ensimmäinen tehopiste HH:ssa. 4.kierroksen ottelussa Tornaadoja vastaan iskin 1-1 tasoituksen ja näin kauden kahdesta maalista ensimmäinen syntyi. Ensimmäinen syöttöpiste syntyi seuraavassa ottelussa Wheel Walkersia vastaan.
Lopulta kausi oli menestyksen suhteen vaisu. Raiders jäi runkosarjan viidenneksi, mikä tarkoitti 6 joukkueen sarjassa jäämistä play-offien ulkopuolelle. Oma panokseni joukkueen eteen oli melko vaisua, kuten otsikossa todetaan, melkoista nössöilyä se vielä oli. Totuttelin pelaamaan ja opin suunnilleen kaiken tarvittavan. Eteenpäin!
KAUSI 55 - Mestaruus Celticsissä
Seuraavaksi kaudeksi solmin sopimuksen R.Somerjoen omistaman Celticsin kanssa. Käytännössä siis seurasin HH-mentoriani eli Drusia kyseiseen joukkueeseen. Kuten edelliselläkin kaudella, joukkueessa oli mukavaa olla eikä muistaakseni hampaan kiristelyä ollut joukkueen otteluissa.
Joukkue menestyi varsin hyvin runkosarjassa sijoittuen lopulta kolmanneksi. Välierässä vastaan asettui HC Lutuuri, jonka joukkue onnistui lopulta tiukasti voittamaan otteluvoitoin 2-1. Mainitsemisen arvoista on kolmannen välierän huikea nousu joukkuetovereiltani: ensimmäisen erän jälkeen peli oli Lutuureille 5-0, mutta kolmannessa erässä Celtics nousi 5-5:een ja lopulta jatkoajalla 5-6 voittoon, hienoa pojat! Finaalissa vastaan asettui Mielialapelaajat. Senkin pojat onnistuivat hienosti kääntämään lopulta 5-4 jatkoaikavoittoon!
Mainittakoon, etten ollut play-offeissa mielestäni kertaakaan kentällä tai jos olin niin en kovin merkittävänä. Samanlainen nössöily jatkui kuin tulokaskaudella. Eli siis siivellä mestaruus. Kiitos Celtics!
KAUSI 56 - Nousu varakapteeniksi Frozen Elephantsissa
Seuraavaksi kaudeksi siirryin tulokasjoukkue, HUPPU-HAAMU30:n omistamaan Frozen Elephantsiin. Jälleen, ilman hampaiden kiristelyjä homma sujui varsin rattoisasti vaikkei menestystä lopulta tullutkaan. Joukkue onnistui pääsemaan viimeisenä play-offeihin (8 joukkueen runkosarjan 6.), mutta puolivälierissä Taliban oli lopulta vahvempi otteluvoitoin 2-1.
Kausi oli tähän astisista parasta minua, jopa niin vakuuttavaa että Huppu ylensi minut joukkueen 2. varakapteeniksi. Kiitos Frozen Elephants!
KAUSI 57 - Ei v*ttu jaksa
Tämä oli lyhyt kausi. Lopulta tein sopimuksen pykadeen ja J.Niskavaaran omistamaan HC Hokareihin. Kävin ensimmäisessä pelissä, joka osoittautui melkoiseksi säädöksi ja vain tämän kyseisen ottelun tympeyden takia jätin menemättä enää seuraaviin peleihin, jonka myötä lopulta sain ensimmäistä kertaa (ansaitusti) potkut. Kiitos ja anteeksi HC Hokarit!
KAUSI 58 - Paluu tuttuun ja turvalliseen
Kaudelle 58 tein sopimuksen Seattle Wondersin kanssa, joten parin kauden eron jälkeen olin jälleen mentorin kanssa samassa joukkueessa. Pelinumero tuli tässä samassa vaihdettua numeroon 93, koska aiempien kausien tuttu 13 oli jo varattu.
Kausi 58 on tehopistein mitattuna paras HH-kauteni, jatkoin hyvää tekemistäni johon olin oppinut Frozen Elephantsissa kaudella 56. Ja jälleen tuli palattua mukavaan, rentoon pelaamiseen ilman turhaa kätinää.
Play-offeissa kuitenkin suht' hyvä kausi päättyi ennenaikojaan. Puolivälierissä Dreams tiputti meidät otteluvoitoin 2-1. Kiitos Seattle Wonders!
KAUSI 59 - Tehdään lisätilaa mitalikaappiin
Jälleen tutun Drusin perässä, tällä kertaa Juddon omistamaan Sabresiin. Varsin hyvä meininki taas ja menestystä tuli tällä kertaa hopeamitalin muodossa. Finaalissa meitä vahvempi oli Wheel Walkers. Kiitos Sabres!
KAUSI 60 - SW part. 2
Paluu jälleen mukavaan seuraan SW:hen. Lopputulemana oli neljäs sija. Mukavaa oli.
KAUSI 61 - Potpotpotpot potkut sain
Taas. Rooli taisi muutenkin olla "tarvittaessa kutsuttava", mutta mitään hampaankoloon ei tästä kaudesta jäänyt. Välillä on hyvä olla pelaamattakin.
KAUSI 62 - Paluu kasvattajaseuraan
Jälleen tutussa ympäristössä, tuttujen pelaajien kanssa. Raidersin kausi oli varsin hyvä, lopputulemana pronssinen mitali. Henkilökohtaisesti kausi oli tuttua ja tasaista tekemistä. Vastuuta oli peleissä aina tarjolla ja mukavassa seurassa tietysti mukava pelailla.
KAUSI 63 - Tulokasmaalivahti Seattlessa
Tälle kaudelle tein valinnan ryhtyä kokeilemaan maalivahdin tointa. Homma sujui hyvin huonosti ja aktiivisuuteni oli mitä oli. SW:ssä henki oli taas hyvä, mutta jotenkin en tällä kaudella ollut motivoitunut. Ja maalivahtinahan olin melko huono.
Joukkue menestyi hyvin, runkosarjan voitto (ensimmäinen henkilökohtaisesti allekirjoittaneelle) ja lopulta joukkue raivasi itsensä finaaliin saakka. Siellä sitten tappio Derbylle ja hopeinen mitali.
KAUSI 64 - Uutta seuraa valloittamaan
Kaudeksi 64 sain pari tarjousta, joista lopulta valitsin J.Niskavaaran tarjoaman paikan Mielialapelaajiin. Joukkueella kausi alkoi huonosti, 3 ensimmäistä peliä kuokkaan. Mutta sitten alkoi 8 ottelun voittoputki ja tämän voittoputken myötä joukkue kiilautui kärkipaikalle runkosarjassa ja onnistui varmistamaan varman välieräpaikan.
Voittoputken jälkeen kaikki tuuri kääntyi joukkuetta vastaan. Lopulta joukkue menetti runkosarjanvoiton viimeisellä kierroksella ja lopulta välierissä tuleva mestari Wheel Walkers ja heidän ylivoimaiset godmode-maalivahdit tyssäyttivät matkamme finaaliin. Pronssipeliin vastaan tuli Saints, sama paska tuuri jatkui ja Saints voitti ottelun lopulta jatkoajalla.
KAUSI 65 - Hyppy kesken kauden
Sopimukseni toinen kausi astui voimaan Mielialapelaajissa. Edelliseen kauteen nähden alku oli jälleen surkuhupaisa, ensimmäiseksi saimme heti runkosarjan parhaalta tiimistä Monarchsilta kuokkaan 10-2. Ajattelin, että viime kauden "ihmeellinen voittoputki" alkaisi lopulta joskus, mutta näin ei lopulta käynyt. Tunnelma tiimissä ole melko vaisu.
Gloryhunttausta tai ei, hyppäsin lopulta kesken kauden Derbyn riveihin. Pääsyynä siirtymiseeni perustelin itselleni mieluisaa ja tuttua peliseuraa, mutta liekkö tällaiset hyppimiset tulkitaan aina enemmän tai vähemmän gloryhunttamiseksi. Ajattelipa miten tahansa, kokonaisuudessa kausi oli fiasko henkilökohtaisella tasolla. MAPissa sekä Derbyssä yhteenlasketut voitot koko kauden 14:sta ottelusta on huima 2, pari ottelua päättyi tasan ja loput 10 tulikin sitten enemmän tai vähemmän kuokkaan. Läsnäolostani lienee tuurille ollut jotain haittaa.
Puolivälierissä vastaan asettui Natu, joka lopulta voitettiin otteluvoitoin 2-1. Huomattavaa tässä kohtaa sanoa, että saavutin ensimmäisen kunnollisen voiton (ei luovutusvoittoa) Derbyn riveissä ensimmäisessä puolivälieräottelussa. Toinen sitten luonnollisesti hävittiin ja kolmannesta pelistä olin poissa, joten se luonnollisesti sitten voitettiin. Välierissä tuleva mestari Tornaadot oli liian vahva. Pronssipeliin sisuunnuttiin ja lyötiin pelin ensimmäiset neljä (4) maalia. Se ei lopulta riittänyt, vaan Monarchs tuuritteli lopulta 5-4 voittoon.
Kiitos kaudesta sekä MAP että Derby. Tällasta paskaa se tuuri ilmeisesti voi sitten olla. Sisuunnutaan seuraavaan kauteen.
KAUSI 66 - Derbyn kapteeniksi
Joukkueen omistajien luotto oli kasvanut kauden alla niin suureksi, että löivät kapteenin C:n rintaan. Peli itsessään oli jälleen samanlaista ylä- ja alamäkeä rouva Fortunan kanssa, mutta loppujen lopuksi joukkue suoritui varsin mukiinmenevästi voittaen runkosarjan.
Välierissä asettui vastaan Wheel Walkers, jonka onnistuimme kaatamaan suoraan kahdessa ottelussa. Ottelut olivat tasaisia, itse missasin ekan ottelun melkein täysin tietoteknisten ongelmien vuoksi, mutta toisessa ottelussa vastuu oli toimia varamaalivahdin varamaalivahtina, kun sekä Nevo että Topi olivat poissa. Tulipa siinä torjuttu yksi tärkeäkin veto, viimeisen erän viimeinen veto, joka maaliin mentäessä olisi vienyt ottelun jatkoajalle. Kerrankin jonkun rollin voitto merkkasi suuria.
Finaalissa rouva Fortuna päätti olla lähes tyystin joukkuettamme vastaan. Blizzards tuli kovaa päälle ekassa ja toisessakin erässä ja karkasi lopulta mestaruuteen. Harmi, mutta minkäs teet. Lopputulemana siis hopeaa.
KAUSI 67 - Edellisen kauden toisinto
Voisin kirjoittaa tähän käytännössä lähes kaiken mitä edellisellä kaudella tapahtui. Ennenkaikkea hyvällä tuurilla mentiin jälleen finaaliin, jossa tätä "hyvää tuuria" ei sitten enää ollutkaan. Lopputulemana neljäs hopea.
KAUSI 68 - Rouva Fortunan märkä rätti
Derbyn lopettaessa taipaleensa Habbo Hockey -areenoilla, oli minulla jälleen edessä uuden seuran etsintä. Tarjouksia ja mahdollisuuksia ilmestyi muutama joista päätin ottaa sen nopeimman kysyjän: Tikkasen omistuksessa oleva Zlayers.
Koko kauden kuva oli seuraava: tuuri toimi yhden erän ja kaksi erää se oli pääasiassa joukkuetta vastaan. Joukkue ei voittanut liialti rolleja, olipa kyse sitten vedoista, torjunnoista, takleista tai kikoista. Uskoa silti riitti, että joukkue vielä tekisi nousun vähintään play-offeihin, mutta näin ei tapahtunut. Zlayersin 2-3-9 tilasto jätti joukkueen jopa 9 pisteen päähän sijasta 6 eli viimeisestä puolivälieräpaikasta. Samoin maaliero jätti toivomisen varaa, -23.
Henkilökohtaisesti ei nyt kannata tuuletella, kun minimitavoitteet joukkueella jäi saavuttamatta. Henkilökohtainen maaliennätys syntyi, 16 kappaletta. Paremmalla tuurilla luku olisi voinut olla lähempänä kahtakymmentä ellei jopa sen yli, mutta ei tällä kertaa.
Kiitos joka tapauksessa Zlayersin pelaajistolle, vaikka huonoja olimmekin. Paska peli tää tuuri.
KAUSI 70 - Pienen tauon myötä mestaruuteen
Edeltävän surkean kauden jälkeen oli hyvä hengähtää ja jättää välistä kauden 69 koitokset. Kauden aikana otti herra Tikkanen yhteyttä ja kertoi minulle olevan paikka varattuna kauden 70 tiimissä. Päätin jo hyvissä ajoin tarttua tähän mahdollisuuteen.
Tiimiksi valikoitui siis herra Tikkasen ja HelloweenC:n omistama Dynamo. Valinta osoittautui lopulta varsin hyväksi, sillä kaudesta tuli totutun rento ja huumorin sävyttämä. Ennen kauden alkua vitsailtiin Tikin kanssa, että tästä saattaisi tulla kauden 68 tapainen floppaus. Ihan niin huonosti tiimillä ei mennyt, mutta kierroksen 13 jälkeen huomattiin, että oli hyvinkin mahdollista menettää paikka play-offeista. Viimeisen kierroksen panokset olivatkin isot, mutta joukkue onnistui viimeisessä runkosarjanottelussa kaatamaan vastustajansa selvin numeroin.
Puolivälierissä vastaan asettui Blizzards, joka onnistuttiin varsin helposti kaatamaan otteluvoitoin 2-0. Semifinaaleissa vastaan asettui runkosarjan 2., Jets, joka sekin onnistuttiin kukistamaan 2-0 otteluvoitoin. Yllätysfinaalissa vastaan asettui Celtics, runkosarjan 6, joka meidän tapaan oli vielä viimeisellä kierroksella jäämässä ulos koko play-offeista. Finaali päättyi lopulta meidän 6-2 voittoon ja henkilökohtaisesti uran toiseen mestaruuteen. Kiitos kaudesta, Dynamo!
KAUSI 71 - Tupla!
Edessä oli "ylennys" kapteenin virkaan, joka tämän joukkueen kohdalla on enemmänkin kuin pelkkä kirjain rinnassa. Runkosarjan osalta pelit menivät taas niin ja näin, mutta edeltävän kauden tiukkaa vääntöä playoff-paikasta ei ollut, vaan joukkue onnistui saavuttamaan puolivälieriin tällä kertaa kotiedun.
Puolivälierässä vastaan asettui Jets, jonka kanssa Dynamolla oli jo tiukat yhden maalin ottelut runkosarjassa. Puolivälieräsarja ei ollut poikkeava niistä, vaan suht tiukkojen koitosten jälkeen Dynamo pääsi jatkoon 2-1 otteluvoitoin. Välierässä vastaan asettui. Jälleen kolmanteen peliin ja sieltä onnistuimme kairaamaan toisen voiton ja pääsylippu finaaliin oli takataskussa. Finaalissa vastaan asettui ehkä hieman yllättäen oman välieräsarjansa voittanut Natu, joka jatkoi hyviä otteita myös meitä vastaan finaalissa. Kuitenkin Dynamon dynastia jatkoi kulkuaan otettua 6-4 finaalivoiton ja juhlien näin tuplamestaruutta. Samalla omaan kaappiin siis 3 kultainen mitali. Ja jälleen aivan loistavassa joukkueessa.
Kauden merkittävin tapahtuma kuitenkin koettiin jo runkosarjassa, jossa syntyi ehdottomasti lajin parhain ketju, jarruketju. Siinä me kolme mustaa miestä, Tikkanen, Vasicek ja minä loimme loistavalla hengellä ja erittäin taktisella noppien rollauksilla loistokkaita hetkiä, ainakin meille itsellemme. Meillä synkkasi hyvin kentällä ja miksei myös kentän ulkopuolella. Tästä oli hyvä jatkaa seuraavaan kauteen.
KAUSI 72 - Loistavan runkosarjan jälkeinen triplan metsästys
Jatko Dynamon loistavassa joukkuehengessä oli selviö. Kauteen lähdettiin puolustamaan edelliskausien mestaruuksia ja luonnollisesti mahdollisuutta toteuttaa melko harvinainen 3. mestaruus putkeen. Joukkue oli yhä tiiviimpi, vaihtuvuutta oli hyvin vähän ja joukkuehenki oli jälleen vailla vertaa. Juuri ne tekijät, jonka takia tätä jaksaa pelata. Jarruketju oli yhä olemassa, vaikka alkuperäistä ketjua harvoin enää sai kokea, toisten irl-kiireiden vuoksi.
Runkosarja oli tällä kaudella ehdottomasti paras, tuuriltaan. Monessa ottelussa vastustajan tuuria parempi ja sen myötävaikutuksella Dynamo saavutti runkosarjan voiton ja täten suoran välieräpaikan. Välierissä vastaan asettui edelliskauden tapaan Kings, joka heti ensimmäisessä ottelussa todisti, että tuurin tulee loppupeleissä riittävä myös playoffeissa. Toisen ottelut Dynamo onnistui voittamaan, mutta jälleen kolmas peli näytti sen, että rouva Fortuna on perseestä aina välillä. Pronssipeliin, joka oli sen verran huutistapaskaa, Tornaadoja vastaan, josta lopulta ilmeisesti voitto. Uran toinen pronssinen mitali palkintokaappiin.
Jälleen hyvä kausi, menestys vähän himmeämpää, mutta joukkuehenki yhä täyttä kultaa!
KAUSI 73 - Dynamon joutsenlaulu
Samat kujeet kuten aiemmilla kausilla. Dynamo-perhe pysyi suunnilleen muuttumattomana, mutta raskaat menestyksen tuomat paineet kävivät jo hieman hengen päälle. Jarruketjun yhteiset pelit jäivät väsäisiksi, ja jotenkaan ei homma enää maistunut niin hyvin kuin aiemmin.
Menestys oli ihan kelvollista. Joukkue selvitti tiensä playoffeihin, kuten odotusarvo olikin. Playoffeissa minua ei kiinnostanu enää pelata, mutta henkisenä tukena toki joukkueelle olin. Finaalissa joukkue kohtasi runkosarjan dominoineen Monarchsin, joka ansaitusti lopulta veikin finaalin melko selvin numeroin 7-3. Dynamossa saavutettu hopea. Värisuora oli valmis. "Jee".
Kausi 73 oli joukkueen viimeinen. 4 kautta, 4 mitalia. Niistä kaksi oli mestaruuksia. Hieno joukkue, täynnä hyviä tyyppejä. Oli kunnia leikkiä kapteenia 3 kauden ajan, kiitos. Eteenpäin.
KAUSI 74 - Tätä kohti kuljin, Natuun
Se päivä koitti. Melko monena kautena pyydetty, koskaan en mennyt, kun oli jo muuta. Honey:Dreamin Natu, pieni sympaattinen, jostain syystä erittäin vihattu jengi. Mukaan raahasin veljet, jarruketjun. Pelasimme yhdessä kenties viimeistä kertaa kunnolla tänä kautena. Minulla oli hauskaa, kahdesta veljestä en tiedä. Jarruketjun loppu, osa 3 vähintään tapahtui tähän kauteen. Jäimme runkosarjaan, mutta ei se mitään. Jarrujen kanssa on aina mukava ollut pelata, ja jokohan se nyt olisi sitten tässä?
KAUSI 75 - Sapattivapaa, ja vitut
Ajattelin pitää sapattia, mikään tiimi ei oikein houkuttanut. Lopulta veli Tikkanen pakkovärväsi jarruketjun muut veljet harrisuNin omistamaan Saints-joukkueeseen. Olin epäaktiivinen, paikalle olisin päässyt käytännössä aina, mutta ei huvittanut. Läpsyttelin parissa pelissä, maalissa seisoskelin yhden pelin kokonaan. Varapelaajana oli hyvä. Mitenkään merkityksellisyyttä tällä kaudella ei ollut. Taisi joukkueella mennä melko kehnosti (ulos poffeista), harmi!
KAUSI 76 - Jos sitä kerran lupauksensa pitäisi, takaisin Natuun
Natuun takaisin tie vei. Tällä kertaa ilman veljiä, jotka menivät jonnekkin tusina-Viikingeihin lopulta, hehe. Sikäli melko läpsyttelyä se oli, mutta joukkueessa ihan hyvää henkeä ajoittain ja ajoittain sitten, noh vähemmän hyvää. Niin ja sopimuksessani oli tällä kertaa maalivahti-pykälä. Toista kertaa kunnolla ns. virallinen maalivahti. Peliaika jaettiin melkolailla, mutta kiekko tarttui varsin hyvin. Mikäli torjuntoja olisi kertynyt muutama kymmen lisää, olisi jopa Vujtek ollut mahdollinen. Taisin olla kisassa hyvä kolmonen. Maalissa riitti tuuri tällä kertaa tasan 80 pinnan edestä, ja se on hyvin.
Natu selviytyi torjuntojeni avustuksella luonnollisesti playoffeihin, mitalipeleihin pääsy oli varmaa. Koirat kairasi pahasti ekassa välierässä ja toisessa välierässä ko. tiimi nousi varsin hyvällä viimeisen erän suonenvedolla tasoihin ja jatkoilla ohi. Hyvä vääntö tämä toinen peli, ensimmäinen oli tuurin myötä melkoinen ylijuoksu ja ikävä kyllä, joukkueen selkäranka katkesi ja sortui luovutusvoittoon. Pronssipeliin vastaan asettui Viikingit, ja hyvän tuurin myötä siivitettiin meidät 4-1 voittoon, ja pronssiseen mitaliin. Henkilökohtaisesti ehkä kauden paras peli niin kentällä kuin maalissa. "Jee".
Niin, ja kesken kauden tapahtuneiden asioiden jälkeen minut jostain syystä kapteeniksi nimitettiin. Uran kolmas kerta, hieno kunnia.
KAUSI 77 - Se vajaampi orava Natun kapteenina
Järjestyksessään 3. nuta-kausi alkaa positiivisissa merkeissä, tuttu veijari Tikkanen saapuu ilahduttamaan niin kovin harmaata arkista puserrusta. Tasainen kausi kokonaisuudessaan. Kohokohtana se, että pääsimme (jouduimme) rakkaan Tiki-veljen kanssa ohjaamaan parit koitokset, tulokset näistä oli tietysti kaksi selvää voittoa. Voittoprosenttimme pysyi siis sadassa. Natu taisteli vahvasti läpi runkosarjan sijoittuen 6 joukkueen liigan toiseksi, saavuttaen kotiedun Saintsia vastaan välierissä.
Ekasta välierästä kirvelevä tappio, mutta sinnikkäästi joukot marssivat toiseen osaotteluun, joka hoidettiin varsin hyvin. Kolmannessa ottelussa tuuri jatkui riittävällä tasolla ja Saints laulukuoroon 2-1 otteluvoitoin. Finaali... No häviö tuli. Kts ggwp Natu.
KAUSI 78 - Ensimmäinen kausi omistajana, viimeinen uralla
Nutan lopettaessa meille herra Tikkasen kanssa välähti idioottimaisuuksissamme, että vedetään yksi yhteinen projekti. Lopulta päädyimme kaikessa viisaudessamme luomaan tiimin nimeltään Cavaliers tiukkojen ja aikaa vievien neuvotteluiden jälkeen nimestä. Joukkueen runko koostui edellisinä kausina hyvin onnistuneilla nutan pelaajilla, joten kaikki oli tuttua kauteen lähdettäessä.
Ei ollut ruusuilla tanssimista kovinkaan paljon ja motivaation ylipäätään tippuessa jo ennen kauden alkua, tuntui kausi tuhottoman pitkältä ja turhalta. Lopulta onnistuimme tärkeimmissä tilanteissa voittamaan, ja viimeisen kierroksen voitto takasi lopulta meille paikan pudotuspeleihin, joissa vastaan asettui runkosarjassa ykköseksi sijoittunut Saints.
Välierät starttasivat ja Cavs painoi maaleja toisensa perään, ensimmäiseen otteluun yhteensä 9 ja lopulta ylivoimainen 9-4 voitto. Toiseen peliin tuuri tasaantui hieman, mutta Cavsin lento kesti ja sieltä 7-5 voitto ja finaaliin otteluvoitoin 2-0. Finaalissa asettui vastaan ylivoimaisesti parempi Royals, mutta niin vaan tuuri lopulta oli puolellamme, käytännössä hyvän maalivahtipelin ansiota. Hyvä ystäväni Tikkanen pamautti lopulta vikan erän tilannetta ennen 4-3 voittolukemat ja Cavs pääsi juhlimaan (ansaitsemattomasti kylläkin) kauden 78 mestaruutta. Tuurilla, ja valtavalla sellaisella valitettavasti, voitimme kaudella yhteensä 7 peliä ja niistä 5 tuli putkeen, kaikki ne tärkeimmät pelit lopulta. Cavaliers kaikessa ohjaajan huonoudesta huolimatta jälleen hyvä tiimi, ktsgg ja wp Cavs! Niin ja luonnollisesti Cavs ansaitsi positiivisen yllättäjän joukkuepalkinnon, eihän kukaan nutalta, siis Cavaliersilta mitään odottanut.
Ura on hyvä lopettaa kaiken kokeneena, rivipelaajana, kapteenina, ohjaajana ja omistajana. Menestyksellä ei koskaan ollut mitään merkitystä, vaan hyvällä tiimihengellä. Kiitos kaikille, well played ja tämä paska ripustaa hokkarit naulaan, toki vain ottaakseni ne sitten sopivan tilaisuuden tullessa sieltä pois. Adios.
KAUSI 82 - Ensimmäinen henkilökohtainen gloria comebackin kunniaksi
Ei ollu parempaakaan tekemistä ja toveri Tikkanen käänteli oikeista vivuista, jonka johdosta paluu kentille, tällä kertaa legendaariseen Mielialapelaajat-joukkueeseen. Kaudesta jäi käteen joukkueelle runkosarjan voitto ja sen jälkeen 3 peräkkäistä tappiota, lopputulemana se ikävä 4. sija. Harvinaista kaudesta oli myös se, että kausi pelattiin parittomalla määrällä, kun kasaan saatiin 7 joukkuetta.
Kunnostauduin puolustussuuntaan liikkumisella, jonka johdosta saavutin syöttöpörssin jaetun ykkössijan ja urani ensimmäisen henkilökohtaisen palkinnon, Blodari Memorial Trophyn, joka myönnetään liigan parhaalle puolustajalle. Sekin lienee johtui pääasiassa siitä, että kauden 21 pisteestä jopa 16 oli syöttöjä, joten maali-syöttö-suhde oli ainakin blodarin arvoinen (käsitykseni mukaan se on pääasiallinen perustelu ko. palkinnolle).
Paluu tehty ja kivaahan se on tiettyjen kanssa pelailla. Kohti seuraavaa kautta.
KAUSI 83 - Kauden 68 paskaisen tuurin pois kiillottaminen
Runkosarjan voitto check. Häviö välierissä check. Pronssipelissä voitto, tein ratkasevan maalinjatkoajalla, sitä ennen torjuin jatkoajalla kolme(!) vetoa lyhyessä ajassa. Muuten ei jäänytkään kaudesta mitään ihmeellistä käteen.
-----------
"SAAVUTUKSET"
4x Kulta (55, 70, 71, 78)
6x Hopea (59, 63, 66, 67, 73, 77)
3x Pronssi (62, 72, 76)
1x Blodari Memorial Trophy (82)
TILASTOT (pelaajana)
Runkosarja: 171+141=312
Play-offs: 41+31=72
TILASTOT (maalivahtina)
Runkosarja: 83/116 = 71,55%
Play-offs: 14/22 = 63,64%
KAUDET & JOUKKUEET
54 - Raiders
55 - Celtics
56 - Frozen Elephants [A]
57 - HC Hokarit
58 - Seattle Wonders
59 - Sabres
60 - Seattle Wonders [A]
61 - Sabres
62 - Raiders [A]
63 - Seattle Wonders
64 - Mielialapelaajat
65 - Mielialapelaajat & Derby
66 - Derby [C]
67 - Derby [C]
68 - Zlayers [A]
70 - Dynamo
71 - Dynamo [C]
72 - Dynamo [C]
73 - Dynamo [C]
74 - Natu
75 - Saints
76 - Natu [C]
77 - Natu [C]
78 - Cavaliers [Omistaja]
82 - Mielialapelaajat
83 - Zlayers [C]
-----------
Kiitokset melkolailla kaikille tahoille, tiimien omistajille, joukkuetovereille. Erityiskiitoksia kahdelle merkitykselliselle D-tiimille: Derbylle ja Dynamolle. Erityiskiitoksia mm. seuraaville hahmoille: Paupala, Tomo, Topo, Drusi, Honey:Dream jne. Lista voisi olla pitkä, mutta nämä nimet nyt ennen kaikkea.
Isoimmat kiitokset näille veljilleni: Tikkanen & Vasicek
Kirjoitus- ja asiavirheet ovat mahdollisia, jopa todennäköisiä. En pyydä niitä anteeksi.