Nikkeloodeon - tarinoita menneistä
Lähetetty: 07 Kesä 2020, 21:22Olen pitkään vierastanut pelaajatopikin kirjoittamista, koska en pidä itseni jalustalle nostamisesta. Viime aikoina olen alkanut kuitenkin tajuamaan, että minulla olisi paljon tarinoita menneistä kausista, joukkueista ja pelaajista yli 10 vuoden takaa, joita harva nykypelaaja on koskaan kuullut. Näin ollen aika lienee kypsä tällaisen historiikin kirjoittamiselle. Pahoittelen aukkoja muistissani, mutta aikaa on todella kulunut paljon siitä, kun lajin aloitin.
Aloitin Habossa käymisen alun perin jo vuonna 2003, mutta en päätynyt HH:n pariin heti, enkä mitenkään suunnitellusti. Muistaakseni ajoin Habbo Formuloita vuodesta 2004 eteenpäin voittamalla mm. kaikkien aikojen ainoan HF4-mestaruuden, mutta saatan muistaa ajankohdan väärinkin. Jossain kohtaa toimin myös HF2:n järjestäjänä yhden kesken jääneen kauden verran (syy minun). Itse HH:n pariin päädyin täysin sattumalta.
Tietämättä lajista yhtään mitään törmäsin Habon uima-altaalla (silloinen Sulakkeen oma julkinen huone) kesällä 2005 Bullsin omistajaan Visnovskyyn, joka kysyi, olisinko kiinnostunut liittymään joukkueeseen. Liittymisestä sovittiin, mutta unohdin asian melko pian. Muutamia päiviä tai viikkoja myöhemmin selatessani tuttuun tapaani huonelistoja, silmäni osuivat Habbo Hockey värvi (tjv.) -nimiseen huoneeseen. Habon pienimmässä huonemallissa vastassa istumassa olivat uuden joukkueen Chargersin toinen omistaja Nedved ja Chargersin ensimmäinen kapteeni Bibliotek, jotka kysyivät, olisinko kiinnostunut opettelemaan lajin pelaamista. Telen kautta mentiin toiseen huoneeseen, josta löytyi peliareena, jolla opettelin liikkumista näiden kahden pelaajan sekä Chargersin toisen omistajan MikeRibeiron ja PeterBondran (ensimmäisillä kausilla hahmolla D.Weight) avustuksella. Solmin joukkueen kanssa sopimuksen muistamatta mitään Bulls-sopimuksesta. Tämä ristiriita selvisi jonkin aikaa myöhemmin, joka luonnollisesti johti pieneen sanaharkkaan. Muistelen että kävimme yhdessä Chargersin kanssa pelaamassa tuolikisoja, jotta saisin silloin vaaditun kuuden (kaudesta 11 eteenpäin kahdeksan) pläsän siirtosumman kasaan, jossa lopulta onnistuimmekin.
MM-kisat 2005
Ennen seurapelien aloitusta osallistuin lyhyesti MM-kisoihin ehkä Suomen joukkueen riveissä. Kisoista ei mitalia jäänyt talteen, enkä muista itse peleistä juuri mitään. Nedvedin edustama Kanada(?) saattoi voittaa kultaa, mutta tästä on todella hämärät muistikuvat. Kävin kuitenkin viimeistelemässä urani ensimmäiset tehot kolmessa pelissä mallia 1+1. Nämä eivät olleet HH:n ensimmäiset MM-kisat, vaikkei aiemmista kisoista tietoa enää löydykään.
Kausi 10 – Chargers
PeterBondran taiteilema Chargersin logo.
Chargers aloitti uutena joukkueena taipaleensa divisioonasta eli divarista perjantaina 19.8.2005 pari voitettua harjoitusottelua allaan. Chargers pelasi myös mahdollisesti ennen kauden alkua Habbo Cup -nimisessä turnauksessa, jossa pelasin yhdessä ottelussa, ja jonka joukkue voitti. Kausi alkoi vakuuttavasti neljän ja viiden maalin murskavoitoilla EHH:sta ja Blackbearsista, joihin en kuitenkaan itse päässyt paikalle Soneran nettiongelmien takia. Taival oli tästä eteenpäin yhtä vakuuttava, sillä Chargers voitti kaikki kuusi alkulohkonsa peliä tappioitta. Tämän jälkeen siirryttiin jatkosarjaan, jossa mukana olivat divarin kolme parasta neljästä ja liigan kaksi huonointa kahdeksasta (Pro ja Pinkhawks), ja tästäkin oli tuotavana neljä voittoa neljästä. Kausi oli poikkeuksellinen, ja paikka Liigassa seuraavalle kaudelle ansaittu.
Liigan puolella Eagles murskasi Zlayersin finaalissa 10-3. Tuolla kaudella Nedved (ja muistaakseni MikeRibeirokin) pelasi vielä Easy-91:n Eaglesin riveissä Liigaa, kun oli sallittua pelata muutaman pelaajan osalta per joukkue molempia sarjoja samaan aikaan, mutta seuraavalle kaudelle osoite heillä oli pelkästään oma joukkue Chargers.
Kausi 11 – Chargers
Ensimmäinen kausi Liigassa alkoi vähemmän ruusuisesti, sillä ensimmäisestä seitsemästä pelistä Chargers voitti vain ensimmäisen, mutta Blodarin luoma ennätyspitkä 20 ottelun (4x5 ottelua, johtuen osittain sarjan tiivistymisestä kuuteen joukkueeseen) runkosarja avitti Chargersia paluussa sarjan kärkitiloille kauden edetessä. Kenties apua oli myös Willdemaarista, joka palasi kesken kauden Hawksista Chargersiin huipputorjujaksi. Runkosarjan voittoa joukkue ei napannut, kuten ei usein muulloinkaan mestaruuksista huolimatta, vaan sen vei Hawks. Kauden yhteydessä pelattiin myös Tyutinin Coyotes-joukkueen pitämä Coyotes Cup, jossa Chargers sijoittui kolmanneksi.
Pudotuspeleissä oli tiukkaa vääntöä tulevien kausien tuttuja kilpailijoita vastaan, kun mukana olivat niin Hawks, Egypt Sandstorm, Zlayers kuin Coyotes, joista jälkimmäisin kohdattiin finaalissa, kun joukkue yllätti välierissä Hawksin. Mielenkiintoisena knoppitietona kerrottakoon, että Chargers ja Hawks eivät jatkuvasta mitalikilpailustaan huolimatta koskaan kohdanneet sarjan finaalissa, vaan pudotuspelikohtaamiset tulivat lähinnä välieräottelusarjoissa. Tällä kertaa välierissä kaatui kuitenkin Zlayers tiukkojen vaiheiden jälkeen voitoin 2-1.
Aiempien pudotuspeliotteluiden tapaan finaalitaisto oli tiukka ja se venyi aina jatkoajalle asti. Jatkoajalla PeterBondra pääsi vetopaikkaan, jolloin Willdemaar (josta rakensin tuohon aikaan legendaa, ihan vain koska hän sattui olemaan montaa muuta hiukan kokeneempi ja vanhempi) huusi maaliltaan kentän poikki ikonisesti ”saat pläsän jos teet maalin!”, joten Bondra teki työtä käskettyä ja ratkaisi Chargersille historiallisen mestaruuden ensimmäisellä Liiga-kaudella luvuin 6-5. Pelin jälkeen mestaruusjuhlissa pläsä vaihtoi omistajaa.
Mestaruusjoukkueessa pelasivat ainakin:
Nedved (om.)
MikeRibeiro (om.)
D.Weight
.Hard.cs.
Nikkeloodeon
Bormann
Ozolinsh
Greztky?
Banke
Marianna88
Ksiit.
Domuz
--Jooseppi--
FemaleUjcik
Yashin
Willdemaar (MV)
Kausi 12 – Chargers
Tällä kaudella niitin mainetta tehojen lisäksi olemalla aktiivinen ja äänekäs joka paikassa lähinnä sen takia, että olin nuori ja tyhmä. Vääntöä riitti niin Habossa kuin HH:n nettisivujen silloin kuuluisassa vieraskirjassa, jossa bannivasara heilahteli, mutta viestejä ja perseilyä riitti silti, koska se oli Habon ulkopuolella yksi harvoista silloisista viestintäkanavista MSN Messengerin ohella (ennen HH-foorumin perustamista, mutta tämä tapahtui paljon myöhemmin). Muistan edelleen, kuinka suutuin toden teolla, kun joku kutsui minua vieraskirjassa tulokkaaksi, vaikka ”pelasin sentään jo toista liigakauttani, joten en ole tulokas”.
En siis tällöin kymppikausilla ollut lähelläkään minkään sortin fair play -palkintoa, vaikka jotkut ovat näin saattaneet aiempia kausia näkemättä kuvitella. J.Niskavaara muiden silloisten pelaajien ohella muistanee tämän, sillä emme pitäneet tuolloin toisistamme sitten yhtään, ja otan tästä ehdottomasti omaan piikkiini. Onni onnettomuudessa oli se, että pelasin Chargersissa, sillä Nedved muiden joukkueen ystävällisten pelaajien ohella antoi todella paljon anteeksi sellaistakin hölmöilyä, jota moni muu ei olisi. Toki HH:ssa oli tähän aikaan keski-ikäkin paljon pienempi kuin se 14 vuotta myöhemmin on, joten en ollut aivan yksin.
Chargersista lähti täksi kaudeksi tehoja edellisellä kaudella niittänyt .hard.cs., mutta tilalle saatiin pian innovatiivisia kuvioita, ”Nedinla” takuja Nedvedin kanssa sahaillut Iginla. Kausi oli kuitenkin edellistä vaikeampi, sillä välierissä hävittiin ratkaiseva kamppailu Attila Warriorsille peräti 4-13, joka hävisi finaalissa Egypt Sandstormille. Pronssiottelussa kaavittiin sentään rangaistuslaukauskilpailun kautta 6-5 voitto Eaglesista.
Kausi 13 – Chargers
Omissa muistikuvissani hyvin kauden 12 tapainen kausi, joskin nyt mukaan palasi mitalitilastoa johtanut Blodarin wKa, joka vaihtoi nimensä edelliskauden Attila Warriorsista, mutta ei yllättäen kuitenkaan selvinnyt pudotuspeleihin. Pudotuspelit olivat taas vaikeat, kun ensimmäisellä kierroksella saatiin jatkopaikka vasta kolmannella kierroksella Eaglesilta, joka päättyi toki lopulta 11-2 luovutusvoitoksi. Välierissä yhden kauden tauon jälkeen sarjaan palannut Coyotes kuitenkin vei Chargersia kahdessa ottelussa maalierolla 16-7. Pronssipelistä kaavittiin taas voitto, tällä kertaa Ownaajista luvuin 5-2. Mestaruuden vei Fantasy, kun Coyotes jäi jälleen hopealle jatkoajalla luvuin 6-5.
Kausi 14 – Chargers
Tämän kauden tienoilla mukaan Liigaan oli liittynyt niin ikään Chargersille tuttu vastustaja Wheel Walkers. Sarjan alkukausilla epävirallisena turnauksena mukana ollut Kultakala Cup eli KKC liittyi nyt sarjaan virallisena oheisturnauksena. Turnaus kärsi kuitenkin kausien 14-18 välillä, jolloin se pelattiin viisi kertaa, monesti epäaktiivisuudesta. WW kaatui välierissä Chargersin käsittelyssä suoraan otteluvoitoin 2-0, vaikka joukkue pelasikin hienon debyyttikauden Liigassa voittamalla pronssia, ja Chargers oli ennen tätä taas joutunut hakemaan vauhtia ensimmäiseltä kierrokselta, jolla kaatui Boxers. Finaalissa Chargers pääsi jälleen kurmottamaan Coyotesia, joka kaatui 5-1. Tämä jäi Coyotesin viimeiseksi mitaliksi. Chargersille toinen mestaruus oli tosiasia, vaikka se ei näyttänyt todennäköiseltä pudotuspelien alussa.
Kausi 15 – Eagles/Bulls
Kausi 15 oli itselleni sekä myös HH:lle hiukan poikkeava. Sarjaan oli taas saatu mukaan divisioona pienen tauon jälkeen. Itse taas olin jo pari kautta haikaillut oman joukkueen perustamisen perään, jonka toteutinkin yhdessä Joni1993:n kanssa. Perustimme Cheeze Headz nimisen joukkueen, jonka osalta päätimme jostain kumman syystä, ettei joukkue pelaisi missään virallisessa sarjassa. No, tämä ei luonnollisestikaan juuri houkutellut pelaajia, joten yrityksemme jäi lyhyeksi, vaikka Joni oli taiteillut joukkueelle nettisivutkin.
Näin ollen päädyin kauden alkaessa elokuussa 2006 Easy-91:n Eaglesiin, pohjalla muistikuvat kauden 10 ylväästä joukkueesta. Kauden 15 joukkue oli kuitenkin kuin varjo entisestään, sillä ensimmäisen ottelun Bulls-voiton jälkeen joukkue otti luovutusvoiton ja antoi kaksi luovutusvoittoa kesken pelien. Jos muistan tuosta ajasta oikein, niin yritin kyllä käydä itse peleissä sekä pelasinkin joskus alivoimalla. Easy ei kuitenkaan syystä tai toisesta enää tuolla kaudella ollut joukkueen omistajalta vaaditun aktiivisuuden tasolla, joten joukkue vetäytyi sarjasta.
Willdemaar on kirjoittanut omaan pelaajatarinaansa aiheesta seuraavaa:
Näin ollen siirryin kesken kauden Visnovskyn Bullsiin, joka oli Eaglesin tapaan melko epäaktiivinen joukkue, eikä pudotuspelipaikkaa irronnut. Zlayers oli puolestaan paperilla Liigassa mukana, mutta se antoi kaikista otteluistaan luovutusvoiton. Samalla Chargers ”voitti tällä kaudella kaiken voitettavan”, kun wKa-ikonit Blodari ja ileeekin olivat lähteneet joukkueen matkaan Coyotesista, joka johti niin runkosarjan, KKC:n kuin itse liigamestaruudenkin voittamiseen, joista jälkimmäinen tuli murskavoitolla Dreamsista 9-2.
Kiertueeni Chargersin ulkopuolella oli ollut kaikkea muuta kuin ruusuinen, joten päätin palata kotiin, jonne minut otettiinkin ilolla vastaan, josta olen kiitollinen.
MM-kisat ja World Cup 2006 – Latvia ja Saksa
Alkuvuodesta 2006 ehkä ennen kautta 14 pelattiin seuraavat MM-kisat, joissa edustin Latviaa, mutta tie ei käynyt mitalipeleihin. Kauden 15 tienoilla pelattiin myös poikkeuksellinen World Cup, jossa edustin Saksaa. Täältä ei ollut tuomisina taaskaan mitalia, ja arvokisat jäivätkin hetkeksi taka-alalle.
Kausi 16 – Chargers
Paluukaudellani nappasin urani ainoan KKC-mestaruuden ja itse asiassa myös pelasin urani ainoan KKC-pelin. Kuten sanoin, nämä pelit eivät houkutelleet pelaajia, varsinkaan kun Liiga oli taas typistynyt kuuteen joukkueeseen. Mestaruus tuli nimittäin luovutusvoitolla Speaderin Trashersista (entinen Dreams). Otetaan oheen myös esimerkki ensimmäiseltä kierrokselta:
1. kierros
Keskiviikko 9.11.2006
17.00 Egypt Sandstorm - Oilers 0-0 LV (paremmin rankattu joukkue jatkoon eli ES)
17.30 wKa - BigReds 5-0 LV
Itse Liigassa Chargers ei pystynyt jatkamaan mestaruusputkeaan, vaan ES oli tällä kertaa vahvempi välierissä voitoin 2-1. Pronssi napattiin kuitenkin jälleen Iginlan hattutempulla runkosarjan voittaja Trashersia vastaan, epäaktiivisuuteen ajautuneen Willdemaarin varmistaessa jälleen yhden mitalin maalilla. Ottelun loppulukemiksi kirjattiin 6-3. Joukkueen maalille oli (viimeistään tällä kaudella, en muista tarkkaan) liittynyt myös uusi tulevaisuuden seinä nimeltä Weekes. Liigan mestaruuden vei jälleen paluun tehnyt wKa voittamalla ES:n luvuin 9-4, vaikka kutte viimeisteli ES:lle peräti neljä maalia, kun taas ileee teki wKa:lle hatullisen.
Kausi 17 – Chargers
Kausi, joka oli lähellä, muttei lopulta sitten ollenkaan. Välierissä hallitseva mestari wKa kaadettiin hienosti voitoin 2-0, mutta finaalissa tuli tukkaan Kariyac:n kipparoimalta liigadebytantti Tornaadoilta peräti 12-1, vaikka Chargersilla oli yli kaksi kentällistä pelaajia paikalla, joka oli omiaan kertomaan Chargersin sen ajan aktiivisuudesta. En itse asiassa muista, että Chargers olisi koskaan antanut luovutusvoittoa missään sarjassa tai turnauksessa, joka oli eittämättä hienoa alkuvuosien sarjoissa, joissa oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että joukkueet ottivat vähintään pari luovutusvoittoa kauteen ja aina silloin tällöin joku suljettiin liikojen luovutusten takia ulos sarjasta.
Hävitystä finaalista ja ensimmäisestä hopeasta opin, etten enää koskaan laittaisi punkkarihiuksia päähän koko joukkueelle.
Kausi 18 – Chargers
Siirryin urallani ensimmäistä kertaa viralliseksi maalivahdiksi Weekesin rinnalle ja pelasinkin otteluita mainioilla prosenteilla, mutta Weekes toimi silti ykkösmaalivahtina. Paransin tahtiani edelleen pudotuspeleihin, mutta tuohon aikaan ei maalivahtitilastoja kerätty Liigan toimesta (ainakaan jokaisella kaudella), joten parhaan maalivahdin palkintoa ei edes harkittu kohdalleni. Weekes oli kuitenkin ehtinyt jo lyhyessä ajassa vakuuttaa monet otteillaan, joten hänen paikkansa oli kieltämättä ansaittu.
Nedved lopetti uransa ensimmäistä kertaa tähän kauteen. Lopulta Chargersin neljäs mestaruus voitettiinkin Nedille, kun finaalissa kaatui tuttu pudotuspelivastustaja Egypt Sandstorm, joka oli vienyt ennen tätä KKC:n toista kertaa putkeen.
Kausi 19 – Chargers
Tämä kausi oli noppatuurin kannalta veräjän vartijana jo vaikeampi. MikeRibeiro lopetti tähän kauteen ja samalla luovutti Chargersin omistajuuden McDonnellille ja Jagrille. Samaan aikaan Blodari päätti lopettaa pitkän urakkansa sarjan yksinjohtajana. Mestaruuden voitti Egypt Sandstorm, jonka maalilla torjui, kuinkas muuten, Willdemaar, joka ei ollut mahtunut Chargersiin kauden alla ilmoittauduttuaan vapaaksi agentiksi myöhään.
Chargers nappasi puolestaan mestaruuksien tapaan tutuksi tulleen pronssin, joskaan en valitettavasti muista ketä vastaan. Itselleni tämä oli toinen ja viimeinen kausi maalivahtina, sillä palo oli kuitenkin enemmän kentälle liikkumaan.
Kausi 20
Moni ei enää muista Blodarin valtakauden loppumista vuonna 2007, mutta se oli kaikkea muuta kuin ruusuinen, kun yhtäkkiä lajilla ei enää ollut selvää rautakansleria, johon kaikki olivat tottuneet. McDonnellista ei puolestaan valitettavasti ollut menestyksekästä seuraa johtamaan, vaan hän lähti yllättäen kesken kaiken menemään Hawksiin, ja Jagrin motivaatio loppui joukkueen johtamiseen, joten hän lähti kuten kanssa Wheel Walkersiin. Näin ollen Chargers lopetti kauden alkutekijöihinsä, ja koko sarja oli pitkään tuuliajolla. Jonkin aikaa elin uskossa, ettei se enää jatkuisikaan, joten itsekin lopetin noin kahden vuoden pelaamisen jälkeen.
Vanha historiikki kertoo seuraavaa:
Kausi 23 – Wheel Walkers/Chargers
Kauden 22 tienoilla sain kuulla luultavasti kiekko.tk:n kautta, että osa vanhoista Chargers-pelaajista oli palannut lajin pariin joukkueen kanssa. Heille tarttui tuolta kaudelta mukaan hopeaa (Tornaadojen viedessä jälleen nenän edestä kultaa). Aloitin kuitenkin kauden kuten Wheel Walkersissa, kun odotin Chargersissa tilaa vapautuvan, joka tapahtuikin muutaman kierroksen jälkeen. Tästä lyhyestä WW-pätkästä olen edelleen kiitollinen joukkueelle, sillä tämäkin seura oli tuolla kaudella mukava porukka.
Chargersissa jalkeilla oli jälleen paljon tuttuja, ja kausi päättyi hienoon viidenteen mestaruuteen, kun finaalissa kaadettiin alkukauden seurani.
Kausi 24
Kauden 20 tapaan tällä kaudella oli jos jonkinmoisia ongelmia lajin järjestämisen kannalta, kun kiinnostuksen puutetta esiintyi etenkin Chargersissa paljon. Kirjasin onnekseni HH-foorumille jo kaatuneilta Chargersin foorumeilta tapahtumien kulun ylös.
Ensin PeterBondralta loppui motivaatio pelaamiseen, kun taas Nedved ilmoitti lopettavansa kauteen 24, koska ei halunnut pelata puolivaloilla. Piikkisika puolestaan päätti loikata Dreamsiin, ja Pekka12 sekä MikeRibeiron pohtivat lopettamista. Tämä johti lopulta tilanteeseen, jossa Mike sanoi pelissä (jossa en tosin itse ollut paikalla) suoraan liigajohtaja Zherdeville, ettei pelaajilla ole juuri kiinnostusta jatkaa, ja että joukkue vetäytyy. Kontekstiksi kerrottakoon, että Zherdev oli noihin aikoihin melko kiistelty henkilö, koska hän soi Blodarin antamissa ikuisissa pelikielloissa olleille Baumgartrenille ja CopyTenille pelioikeudet sekä ”ajoi lähinnä omia etujaan, joihin vaikuttivat myös kaverisuhteet”.
Näin ollen HH-taipaleeni tuli jälleen päätökseensä, kun taas Chargers lopetti lopullisesti. Historiallisesti joukkue ei koskaan jäänyt ilman mitalia koko kauden pelatessaan.
Kausi 30 – Warriors
Lopullinen tämä päätös ei kuitenkaan ollut itselleni, sillä päätin jonkin ajan kuluttua pelata HH:ta vielä MM-kisojen ja kymppikausien osalta jonkinlaisena ”perintönä”. Näistä ensimmäisenä koitti kausi 30 loppuvuodesta 2009. En osaa selittää tätä päätöstä kunnolla. Pohjimmiltaan taustalla on se, että olen sittemmin ollut motivoitunut pelaamaan lajia vain lyhyissä pätkissä.
Jos muistan oikein, niin Nedved oli palannut lajin pariin ja hänet oli nimetty Egypt Sandstormin liigajoukkueeseen. Halusin itsekin tähän mukaan, mutta valitettavasti ES:ssä ei ollut tilaa. Halusin kuitenkin jäädä tutkailemaan, josko paikka vielä aukeaisi, sillä en halunnut pelata Nediä vastaankaan, joten liityin farmiseura Warriorsiin. Lopulta paikkaa ei tullut, mutta Warriorsissa pelit sujuivat farmisarjan peleiksi melko hyvin. Mukaan tarttui pronssia, joskin ES voitti samalla kaudella Liigan mestaruuden Hawksin mestaruusputken välissä voittamalla heidät finaalissa muuan HarrisuNin johdolla, joka murskasi kestomenestyjän viidellä tehopisteellä luvuin 5-3.
MM-kisat 2010 – Tshekki
Osallistuin kesällä 2010 pitkästä aikaa MM-kisoihin Pohjoisatin pitämän Tshekin riveissä, josta löytyi myös Nedi. Muodostimmekin kapteeniston Nedin johdolla, allekirjoittaneen ja Mabbu96:n toimiessa varakapteenenina. Meno olikin aiempia kisoja huomattavasti parempaa ja mukaan tarttui ensimmäinen MM-mitali, joka oli hopeaa. Finaalissa hävisimme kismet5:n Meksikolle 5-4, joka muodostui pitkälti Hawksista tutuista pelaajista, vaikka taistelimme kovan välierävoiton Suomea vastaan jatkoajalla 8-7.
MM-kisat 2011 – Tshekki
Kesällä 2011 oli jälleen MM-kisojen aika Nedvedin kanssa. Tällä kertaa Tshekin joukkueen oli tehnyt tom-100, joka päätyi siihen aikaan hyvin kyseenalaiseen maineeseen. Kesken turnauksen hän jäi nimittäin kiinni kakkosnickailusta (muistaakseni), joka johti siihen, että jouduimme ottamaan Nedin kanssa joukkueen haltuumme. Keräsimme pari tuttua kaveria joukkueeseen täydennykseksi ja päädyimme lopulta jälleen voittamaan hopeaa.
Kausi 40 – Tornaadot
Tälle kaudelle pääsin Nedvedin kanssa viimeistä kertaa samaan joukkueeseen Eickin, Mabun ja HarrisuNin Tornaadoihin, ja pelasin toistaiseksi ainoan kerran All-Stars ottelussa Team HarrisuNin riveissä. Tuota ottelua emme valitettavasti voittaneet, vaikka sainkin yhden syötön tililleni. Kausi oli muutenkin valtaisa pettymys, sillä Chargersin finaalissa pariin otteeseen kaatanut Tornaadot oli saanut jalkeille joukkueen täynnä suuria nimiä, ja joukkuehenki oli loistava, mutta lopputulema oli jäädä kokonaan ulos pudotuspeleistä surkean noppatuurin siivittämänä. Eittämättä urani yksi suurimpia pettymyksiä. Muissa kauden tapahtumissa Mercurialin Gunners vei mestaruuden Crvena Zvezdaa vastaan, ja tom-100 jatkoi peeloiluaan ”voittamalla” pistepörssin ylivoimaisesti.
Tallennetaan kuitenkin hienon joukkueen nimilista tähän talteen:
Kapteenisto: Visnovsky [C], Huppu-Haamu30.jr [A], Nikkeloodeon [A]
#7 - kismet5 - 1+0
#8 - HarrisuN - omistaja
#10 - Reworth - 1+0
#12 - Mabbu96 - omistaja
#14 - Nedved - 1+0
#15 - Alesz - 1+1 (J)
#16 - R.Somerjoki - 2+0
#17 - Visnovsky - 1+0
#21 - Nikkeloodeon - 1+0
#22 - Huppu-Haamu30.jr - 1+0
#63 - Dadonov - 1+0
Maalivahdit:
#32 - Mysse - 1+0
#36 - Nahbliz - 1+0
MM-kisat 2013 – Tshekki
Kesällä 2013 pelattiin jälleen MM-kisat peruttujen kisojen 2012 jälkeen (kisat peruuntuivat Habon hiljennyksen takia, joka käytännössä esti pelaamisen; hiljennys johtui Habon kohtaamasta mediakohusta). Tällä kertaa olin yksin joukkueen puikoissa, tavoitteena viimein saavuttaa uupuva MM-kulta. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan tuloksena oli napata hopea kolmatta kertaa Tshekin riveissä kuin kirouksen riivaamana, kun J.Niskavaaran Argentiina oli kovempi finaalissa. Joukkueeseen olin kasannut vanhoja kavereitani, jotka kävivät kiitettävän aktiivisesti peleissä kesälläkin (Jagria lukuun ottamatta):
Kapteenisto: [C] BradParsons [A] Piikkisika [A] Jagr
Pelaajat
#10 - BradParsons
#11 - Ferror
#12 - Mabbu96
#21 - Nikkeloodeon
#68 - Jagr
#84 - Piikkisika
Maalivahdit
#9 - Mysse
#62 – Juddo
Tshekin peliasu.
Kausi 49 – Viikingit
Loppuvuodesta 2013 palasin muistaakseni ensin HH:n foorumille, ennen kuin palasin itse lajin pariin. Tarkoituksenani oli lähinnä tutkailla sarjan menoa kauden 50 alla, jolle aioin osallistua, mutta HelloweenC puuttui peliin. Hänen Viikingeissään oli pelaajapulaa, joten lopulta suostuin auttamaan Helloa saamaan joukkueen jalkeille kolmen ottelun try-out sopimuksella.
Ensimmäiset ottelumme sujuivatkin mainiosti, joten oli lopulta helppoa tehdä loppukauden mittainen sopimus. Yrityksemme sarjan altavastaajana ylsi lopulta pronssille asti, kun Hello voitti runkosarjan pistepörssin. Pronssiottelussa tein kaksi maalia ja syötin puolestaan pudotuspelien pistepörssin voittaneen EnzoMorgonen ratkaisumaalin jatkoajalla, kun J.Niskavaaran Mielialapelaajat kaatuivat 4-3. Finaalissa kohtasivat runkosarjan kärkijoukkueet Mabbu96:n Tornaadot ja Jekimovsin Raiders, joista jälkimmäinen vei mestaruuden luvuin 6-2.
Viikingit kaudella 49.
Kausi 50 – Saints
Kausi 50 saatiin käyntiin heti joululomien jälkeen alkuvuodesta 2014. Solmin sopimuksen HarrisuNin ja Piikkisian Saintsiin, ja sopimukseeni liitettiin vieläpä No Trade Clause omasta aloitteestani. Joukkuetta kipparoi hienosti R.Somerjoki, apunaan HUPPU-HAAMU30 ja Mysse. Somerjoki nimittäin voitti runkosarjan pistepörssin kuin varkain selvällä erolla Marko Anttilamaisella altavastaajasuorituksella ja oli muutenkin mukava pelaaja kentällä.
Tiukassa runkosarjassa sijoitumme kolmanneksi vain pisteen runkosarjan voittaneen Mabbu96:n ja Eickin Tornaadojen perässä. Pudotuspelin pistepörssin vei jälleen oman joukkueeni pelaaja sen tullessa Hupun tilille, mutta valitettavasti tämä ei riittänyt mestaruuteen asti. Voitimme kyllä .hard.cs.:n tukeman Mielialapelaajat välierissä kolmannen ottelun kautta, mutta finaalissa emme saaneet maalin maalia Parrishin Hawksin häkkiin entisen seurakaverini Nahblizin selän taakse, vaan mestaruus meni vastustajalle lukemin 3-0, vaikka Myssekin teki kaikkensa maalillamme.
Tämän kauden jälkeen päätin jättää HH-kentät hyväksi aikaa. Motivaatio oli loppunut, enkä uskonut, että minulta löytyisi muutenkaan paljoa vapaa-aikaa pelata lajia. Jossain kohtaa ajattelin vahvasti, etten enää koskaan palaisi, vaikka kävin 1-2 kertaa vuodessa foorumilla, mutta toisinhan siinä kävi, kun harva asia lopulta menee elämässä niin kuin suunnittelee.
Kausi 86 – North Stars
Maaliskuun puolivälissä 2020 COVID-19 viruspandemia astui jokaisen suomalaisen elämään, kun erinäisiä tapahtumia alettiin perua sieltä täältä ja jopa koulujen ovet suljettiin valtakunnallisesti. Kotona vietetyn ajan lisääntyessä päädyin viettämään jonkin verran aikaa vuosien takaisten pelieni kuten esimerkiksi RuneScapen parissa. Habboon päädyin hiukan myöhemmin toukokuussa katsellessani YouTubesta erästä Habbo-aiheista videota, jonka takia päätin käydä vilkaisemassa minkälaisia tavaroita ja huoneita hahmollani mahtoi vielä olla. Kuinka ollakaan juuri tuolloin oli kauden 85 HH-kierros käynnissä, ja vanha kaverini HarrisuN kutsui minut katsomaan peliä. En ollut uskoa, että lajia pelattiin edelleen, ottaen huomioon kuinka pienen piirin juttu se on. Siis lähes 15 vuotta aloittamiseni jälkeen. Katselin peliä ja palasin foorumille. Päivien kuluessa jossain syttyi kipinä.
Päätin lähteä kaudelle 86 mukaan. Juttelin paljon HarrisuNin ja R.Somerjoen kanssa Saintsiin liittymisestä, mutta Somerjoki olikin päättänyt tuoda oman joukkueensa North Starsin takaisin sarjaan tulevalle kaudelle. Näin ollen olin kahden joukkueen vaiheilla, mutta lopulta päädyin Somerjoen joukkueeseen, kun olin kuusi vuotta takaperin kirjoittanut foorumille, että hänen kanssaan olisi vielä kiva pelata, jos mahdollisuus tulee. Päätös lieni lopulta hyvä ei vain runkosarjan voiton takia vaan etenkin sen takia, että NS tarvitsi aktiivisia pelaajia Saintsia kipeämmin.
Lajin muuttumisen on huomannut etenkin siitä, että pelikentillä olevat katsomot kasvaneet, mutta peli hiljentynyt, sillä monet hoitavat ohjauksen Discordin kautta. Somerjoen monotoninen ”normia” lausahdus onkin jo syöpynyt kenties pysyvästi muistoihini. Saatuani tämän kirjoitelman ensimmäistä kertaa maaliin HarrisuN puolestaan tokaisi Discordissa seuraavaa:
North Stars napatessa etenkin Somerjoen, latiksenkingin ja Tikkasen johdolla yllättäen runkosarjan piikkipaikan, Saints taisteli elämästään aina runkosarjan viimeiseen otteluun asti, jossa se ei edes itse pelannut, vaan tarvitsi jatkopaikkaan suotuisan tuloksen Mielialapelaajien ottelusta. Myös välieräpaikka irtosi Saintsille, kun Halam Hockey kaatui suoraan 2-0. Välierissä Myssen Wheel Walkers laittoi kovaa kampoihin, mutta lopulta Saints eteni finaaliin asti kolmannen ottelun 6-7 voiton kautta. North Stars puolestaan voitti välierissä Pinkit yksisarviset suoraan 2-0, joten finaaliin saatiin kuin sovitusti kavereiden kohtaaminen. Ja kuinka ollakaan, Saintsin taistelutarina sai kultaisen päätöksen, kun emme saaneet ensimmäisen erän jälkeen maaleja häkkiin, vaikka johdimme 3-1 ja saimme enemmän laukauksia aikaan. Lopulta hopeaan oli tyytyminen luvuin 3-5 Saintsin toisen erän pikamaalien myötä.
Kauden 86 finaalin ottelutallenne.
North Starsin kausi oli siis hieno, kun se hävisi 13 ottelustaan vain kolme. Se viimeinen ja tärkein voitto jäi kuitenkin uupumaan, joka kieltämättä harmitti, kun olin joukkueeni jokaisessa ottelussa paikalla luultavasti ensimmäistä kertaa urallani, vaikka soinkin mestaruuden hyvälle kaverilleni. North Stars palkittiin palkintogaalassa positiivisena yllättäjäjoukkueena ja Somerjoki runkosarjan MVP:nä, kun samalla julkaistiin HarrisuNin voittaneen kesän 2020 diktaattorivaalit. Tarinani tuli aikataulullisista syistä taas toistaiseksi päätökseen.
---
Urani tiivistettynä:
14 kokonaista kautta Liigassa, 2 divisioonassa/farmiliigassa.
Ensimmäinen virallinen ottelu elokuussa 2005.
Joukkueet Chargers, Eagles, Bulls, Wheel Walkers, Warriors, Tornaadot, Viikingit, Saints ja North Stars.
Liigan mestari kausilta 11, 14, 18 ja 23 (Chargers).
Kultakala Cupin mestari kaudelta 16 (Chargers).
Divisioonan mestari kaudelta 10 (Chargers).
Haluan kiittää seuraavia pelaajia hauskoista hetkistä sekä ystävällisyydestä ja esitän pahoitteluni kaikille pelaajille, joiden nimimerkit olen jo unohtanut sekä unohdan tästä listasta (nimet eivät ole missään tietoisessa järjestyksessä):
Nedved, MikeRibeiro, PeterBondra, Pekka12 (aka Insulator), Bibliotek, BradParsons, juniorigi (Iginla, J.Iginla), Jagr (Gangsta16), Willdemaar, Weekes, Visnovsky, Mabbu96, Piikkisika, Eick, Melt, Fat, HarrisuN, R.Somerjoki, Mysse, Peltonen16, J.Niskavaara (Tero-Koponen), HUPPU-HAAMU30, Juddo, HelloweenC, Deft, Slex, kismet5, EnzoMorgone, Goldenpeach, Rasavilli420, Pivonka (Windor, Hartnell), Ferror, latiksenkingi, Tikkanen., FiaFia.
EDIT1: Lisäsin kuvan.
EDIT2: Korjasin turhan sekavan kirjoitusvirheen toisessa kappaleessa.
EDIT3: Kausi 86 kirjoitettu loppuun.
EDIT4: "kesken" teksti pois, kun ei ole enää.
Aloitin Habossa käymisen alun perin jo vuonna 2003, mutta en päätynyt HH:n pariin heti, enkä mitenkään suunnitellusti. Muistaakseni ajoin Habbo Formuloita vuodesta 2004 eteenpäin voittamalla mm. kaikkien aikojen ainoan HF4-mestaruuden, mutta saatan muistaa ajankohdan väärinkin. Jossain kohtaa toimin myös HF2:n järjestäjänä yhden kesken jääneen kauden verran (syy minun). Itse HH:n pariin päädyin täysin sattumalta.
Tietämättä lajista yhtään mitään törmäsin Habon uima-altaalla (silloinen Sulakkeen oma julkinen huone) kesällä 2005 Bullsin omistajaan Visnovskyyn, joka kysyi, olisinko kiinnostunut liittymään joukkueeseen. Liittymisestä sovittiin, mutta unohdin asian melko pian. Muutamia päiviä tai viikkoja myöhemmin selatessani tuttuun tapaani huonelistoja, silmäni osuivat Habbo Hockey värvi (tjv.) -nimiseen huoneeseen. Habon pienimmässä huonemallissa vastassa istumassa olivat uuden joukkueen Chargersin toinen omistaja Nedved ja Chargersin ensimmäinen kapteeni Bibliotek, jotka kysyivät, olisinko kiinnostunut opettelemaan lajin pelaamista. Telen kautta mentiin toiseen huoneeseen, josta löytyi peliareena, jolla opettelin liikkumista näiden kahden pelaajan sekä Chargersin toisen omistajan MikeRibeiron ja PeterBondran (ensimmäisillä kausilla hahmolla D.Weight) avustuksella. Solmin joukkueen kanssa sopimuksen muistamatta mitään Bulls-sopimuksesta. Tämä ristiriita selvisi jonkin aikaa myöhemmin, joka luonnollisesti johti pieneen sanaharkkaan. Muistelen että kävimme yhdessä Chargersin kanssa pelaamassa tuolikisoja, jotta saisin silloin vaaditun kuuden (kaudesta 11 eteenpäin kahdeksan) pläsän siirtosumman kasaan, jossa lopulta onnistuimmekin.
MM-kisat 2005
Ennen seurapelien aloitusta osallistuin lyhyesti MM-kisoihin ehkä Suomen joukkueen riveissä. Kisoista ei mitalia jäänyt talteen, enkä muista itse peleistä juuri mitään. Nedvedin edustama Kanada(?) saattoi voittaa kultaa, mutta tästä on todella hämärät muistikuvat. Kävin kuitenkin viimeistelemässä urani ensimmäiset tehot kolmessa pelissä mallia 1+1. Nämä eivät olleet HH:n ensimmäiset MM-kisat, vaikkei aiemmista kisoista tietoa enää löydykään.
Kausi 10 – Chargers
PeterBondran taiteilema Chargersin logo.
Chargers aloitti uutena joukkueena taipaleensa divisioonasta eli divarista perjantaina 19.8.2005 pari voitettua harjoitusottelua allaan. Chargers pelasi myös mahdollisesti ennen kauden alkua Habbo Cup -nimisessä turnauksessa, jossa pelasin yhdessä ottelussa, ja jonka joukkue voitti. Kausi alkoi vakuuttavasti neljän ja viiden maalin murskavoitoilla EHH:sta ja Blackbearsista, joihin en kuitenkaan itse päässyt paikalle Soneran nettiongelmien takia. Taival oli tästä eteenpäin yhtä vakuuttava, sillä Chargers voitti kaikki kuusi alkulohkonsa peliä tappioitta. Tämän jälkeen siirryttiin jatkosarjaan, jossa mukana olivat divarin kolme parasta neljästä ja liigan kaksi huonointa kahdeksasta (Pro ja Pinkhawks), ja tästäkin oli tuotavana neljä voittoa neljästä. Kausi oli poikkeuksellinen, ja paikka Liigassa seuraavalle kaudelle ansaittu.
Liigan puolella Eagles murskasi Zlayersin finaalissa 10-3. Tuolla kaudella Nedved (ja muistaakseni MikeRibeirokin) pelasi vielä Easy-91:n Eaglesin riveissä Liigaa, kun oli sallittua pelata muutaman pelaajan osalta per joukkue molempia sarjoja samaan aikaan, mutta seuraavalle kaudelle osoite heillä oli pelkästään oma joukkue Chargers.
Kausi 11 – Chargers
Ensimmäinen kausi Liigassa alkoi vähemmän ruusuisesti, sillä ensimmäisestä seitsemästä pelistä Chargers voitti vain ensimmäisen, mutta Blodarin luoma ennätyspitkä 20 ottelun (4x5 ottelua, johtuen osittain sarjan tiivistymisestä kuuteen joukkueeseen) runkosarja avitti Chargersia paluussa sarjan kärkitiloille kauden edetessä. Kenties apua oli myös Willdemaarista, joka palasi kesken kauden Hawksista Chargersiin huipputorjujaksi. Runkosarjan voittoa joukkue ei napannut, kuten ei usein muulloinkaan mestaruuksista huolimatta, vaan sen vei Hawks. Kauden yhteydessä pelattiin myös Tyutinin Coyotes-joukkueen pitämä Coyotes Cup, jossa Chargers sijoittui kolmanneksi.
Pudotuspeleissä oli tiukkaa vääntöä tulevien kausien tuttuja kilpailijoita vastaan, kun mukana olivat niin Hawks, Egypt Sandstorm, Zlayers kuin Coyotes, joista jälkimmäisin kohdattiin finaalissa, kun joukkue yllätti välierissä Hawksin. Mielenkiintoisena knoppitietona kerrottakoon, että Chargers ja Hawks eivät jatkuvasta mitalikilpailustaan huolimatta koskaan kohdanneet sarjan finaalissa, vaan pudotuspelikohtaamiset tulivat lähinnä välieräottelusarjoissa. Tällä kertaa välierissä kaatui kuitenkin Zlayers tiukkojen vaiheiden jälkeen voitoin 2-1.
Aiempien pudotuspeliotteluiden tapaan finaalitaisto oli tiukka ja se venyi aina jatkoajalle asti. Jatkoajalla PeterBondra pääsi vetopaikkaan, jolloin Willdemaar (josta rakensin tuohon aikaan legendaa, ihan vain koska hän sattui olemaan montaa muuta hiukan kokeneempi ja vanhempi) huusi maaliltaan kentän poikki ikonisesti ”saat pläsän jos teet maalin!”, joten Bondra teki työtä käskettyä ja ratkaisi Chargersille historiallisen mestaruuden ensimmäisellä Liiga-kaudella luvuin 6-5. Pelin jälkeen mestaruusjuhlissa pläsä vaihtoi omistajaa.
Mestaruusjoukkueessa pelasivat ainakin:
Nedved (om.)
MikeRibeiro (om.)
D.Weight
.Hard.cs.
Nikkeloodeon
Bormann
Ozolinsh
Greztky?
Banke
Marianna88
Ksiit.
Domuz
--Jooseppi--
FemaleUjcik
Yashin
Willdemaar (MV)
Kausi 12 – Chargers
Tällä kaudella niitin mainetta tehojen lisäksi olemalla aktiivinen ja äänekäs joka paikassa lähinnä sen takia, että olin nuori ja tyhmä. Vääntöä riitti niin Habossa kuin HH:n nettisivujen silloin kuuluisassa vieraskirjassa, jossa bannivasara heilahteli, mutta viestejä ja perseilyä riitti silti, koska se oli Habon ulkopuolella yksi harvoista silloisista viestintäkanavista MSN Messengerin ohella (ennen HH-foorumin perustamista, mutta tämä tapahtui paljon myöhemmin). Muistan edelleen, kuinka suutuin toden teolla, kun joku kutsui minua vieraskirjassa tulokkaaksi, vaikka ”pelasin sentään jo toista liigakauttani, joten en ole tulokas”.
En siis tällöin kymppikausilla ollut lähelläkään minkään sortin fair play -palkintoa, vaikka jotkut ovat näin saattaneet aiempia kausia näkemättä kuvitella. J.Niskavaara muiden silloisten pelaajien ohella muistanee tämän, sillä emme pitäneet tuolloin toisistamme sitten yhtään, ja otan tästä ehdottomasti omaan piikkiini. Onni onnettomuudessa oli se, että pelasin Chargersissa, sillä Nedved muiden joukkueen ystävällisten pelaajien ohella antoi todella paljon anteeksi sellaistakin hölmöilyä, jota moni muu ei olisi. Toki HH:ssa oli tähän aikaan keski-ikäkin paljon pienempi kuin se 14 vuotta myöhemmin on, joten en ollut aivan yksin.
Chargersista lähti täksi kaudeksi tehoja edellisellä kaudella niittänyt .hard.cs., mutta tilalle saatiin pian innovatiivisia kuvioita, ”Nedinla” takuja Nedvedin kanssa sahaillut Iginla. Kausi oli kuitenkin edellistä vaikeampi, sillä välierissä hävittiin ratkaiseva kamppailu Attila Warriorsille peräti 4-13, joka hävisi finaalissa Egypt Sandstormille. Pronssiottelussa kaavittiin sentään rangaistuslaukauskilpailun kautta 6-5 voitto Eaglesista.
Kausi 13 – Chargers
Omissa muistikuvissani hyvin kauden 12 tapainen kausi, joskin nyt mukaan palasi mitalitilastoa johtanut Blodarin wKa, joka vaihtoi nimensä edelliskauden Attila Warriorsista, mutta ei yllättäen kuitenkaan selvinnyt pudotuspeleihin. Pudotuspelit olivat taas vaikeat, kun ensimmäisellä kierroksella saatiin jatkopaikka vasta kolmannella kierroksella Eaglesilta, joka päättyi toki lopulta 11-2 luovutusvoitoksi. Välierissä yhden kauden tauon jälkeen sarjaan palannut Coyotes kuitenkin vei Chargersia kahdessa ottelussa maalierolla 16-7. Pronssipelistä kaavittiin taas voitto, tällä kertaa Ownaajista luvuin 5-2. Mestaruuden vei Fantasy, kun Coyotes jäi jälleen hopealle jatkoajalla luvuin 6-5.
Kausi 14 – Chargers
Tämän kauden tienoilla mukaan Liigaan oli liittynyt niin ikään Chargersille tuttu vastustaja Wheel Walkers. Sarjan alkukausilla epävirallisena turnauksena mukana ollut Kultakala Cup eli KKC liittyi nyt sarjaan virallisena oheisturnauksena. Turnaus kärsi kuitenkin kausien 14-18 välillä, jolloin se pelattiin viisi kertaa, monesti epäaktiivisuudesta. WW kaatui välierissä Chargersin käsittelyssä suoraan otteluvoitoin 2-0, vaikka joukkue pelasikin hienon debyyttikauden Liigassa voittamalla pronssia, ja Chargers oli ennen tätä taas joutunut hakemaan vauhtia ensimmäiseltä kierrokselta, jolla kaatui Boxers. Finaalissa Chargers pääsi jälleen kurmottamaan Coyotesia, joka kaatui 5-1. Tämä jäi Coyotesin viimeiseksi mitaliksi. Chargersille toinen mestaruus oli tosiasia, vaikka se ei näyttänyt todennäköiseltä pudotuspelien alussa.
Kausi 15 – Eagles/Bulls
Kausi 15 oli itselleni sekä myös HH:lle hiukan poikkeava. Sarjaan oli taas saatu mukaan divisioona pienen tauon jälkeen. Itse taas olin jo pari kautta haikaillut oman joukkueen perustamisen perään, jonka toteutinkin yhdessä Joni1993:n kanssa. Perustimme Cheeze Headz nimisen joukkueen, jonka osalta päätimme jostain kumman syystä, ettei joukkue pelaisi missään virallisessa sarjassa. No, tämä ei luonnollisestikaan juuri houkutellut pelaajia, joten yrityksemme jäi lyhyeksi, vaikka Joni oli taiteillut joukkueelle nettisivutkin.
Näin ollen päädyin kauden alkaessa elokuussa 2006 Easy-91:n Eaglesiin, pohjalla muistikuvat kauden 10 ylväästä joukkueesta. Kauden 15 joukkue oli kuitenkin kuin varjo entisestään, sillä ensimmäisen ottelun Bulls-voiton jälkeen joukkue otti luovutusvoiton ja antoi kaksi luovutusvoittoa kesken pelien. Jos muistan tuosta ajasta oikein, niin yritin kyllä käydä itse peleissä sekä pelasinkin joskus alivoimalla. Easy ei kuitenkaan syystä tai toisesta enää tuolla kaudella ollut joukkueen omistajalta vaaditun aktiivisuuden tasolla, joten joukkue vetäytyi sarjasta.
Willdemaar on kirjoittanut omaan pelaajatarinaansa aiheesta seuraavaa:
”Zlayersin alku [divisioonassa] näytti lupaavalta mutta HH-Liigasta yllättäen vetäytyi 3 joukkuetta [(Eagles, Red Sharks ja Fantasy)] pakottaen liigan omistajan Blodarin nostamaan divarista joukkueita liigaan [(Zlayers, Egypt Sandstorm ja Dreams)]. Tämä päätös herätti monelta pelaajalta vastustusta mutta Blodan päätös pysyi. Zlayers kohtasi tässä kohtaa tuhonsa. Omistaja Iginlan piti valita kahden, joko Chargersin tai Zlayersin väliltä. Iginla päätyi Chargersiin jota hän rakasti aiheuttaen Zlayersin hajoamisen.”
Näin ollen siirryin kesken kauden Visnovskyn Bullsiin, joka oli Eaglesin tapaan melko epäaktiivinen joukkue, eikä pudotuspelipaikkaa irronnut. Zlayers oli puolestaan paperilla Liigassa mukana, mutta se antoi kaikista otteluistaan luovutusvoiton. Samalla Chargers ”voitti tällä kaudella kaiken voitettavan”, kun wKa-ikonit Blodari ja ileeekin olivat lähteneet joukkueen matkaan Coyotesista, joka johti niin runkosarjan, KKC:n kuin itse liigamestaruudenkin voittamiseen, joista jälkimmäinen tuli murskavoitolla Dreamsista 9-2.
Kiertueeni Chargersin ulkopuolella oli ollut kaikkea muuta kuin ruusuinen, joten päätin palata kotiin, jonne minut otettiinkin ilolla vastaan, josta olen kiitollinen.
MM-kisat ja World Cup 2006 – Latvia ja Saksa
Alkuvuodesta 2006 ehkä ennen kautta 14 pelattiin seuraavat MM-kisat, joissa edustin Latviaa, mutta tie ei käynyt mitalipeleihin. Kauden 15 tienoilla pelattiin myös poikkeuksellinen World Cup, jossa edustin Saksaa. Täältä ei ollut tuomisina taaskaan mitalia, ja arvokisat jäivätkin hetkeksi taka-alalle.
Kausi 16 – Chargers
Paluukaudellani nappasin urani ainoan KKC-mestaruuden ja itse asiassa myös pelasin urani ainoan KKC-pelin. Kuten sanoin, nämä pelit eivät houkutelleet pelaajia, varsinkaan kun Liiga oli taas typistynyt kuuteen joukkueeseen. Mestaruus tuli nimittäin luovutusvoitolla Speaderin Trashersista (entinen Dreams). Otetaan oheen myös esimerkki ensimmäiseltä kierrokselta:
1. kierros
Keskiviikko 9.11.2006
17.00 Egypt Sandstorm - Oilers 0-0 LV (paremmin rankattu joukkue jatkoon eli ES)
17.30 wKa - BigReds 5-0 LV
Itse Liigassa Chargers ei pystynyt jatkamaan mestaruusputkeaan, vaan ES oli tällä kertaa vahvempi välierissä voitoin 2-1. Pronssi napattiin kuitenkin jälleen Iginlan hattutempulla runkosarjan voittaja Trashersia vastaan, epäaktiivisuuteen ajautuneen Willdemaarin varmistaessa jälleen yhden mitalin maalilla. Ottelun loppulukemiksi kirjattiin 6-3. Joukkueen maalille oli (viimeistään tällä kaudella, en muista tarkkaan) liittynyt myös uusi tulevaisuuden seinä nimeltä Weekes. Liigan mestaruuden vei jälleen paluun tehnyt wKa voittamalla ES:n luvuin 9-4, vaikka kutte viimeisteli ES:lle peräti neljä maalia, kun taas ileee teki wKa:lle hatullisen.
Kausi 17 – Chargers
Kausi, joka oli lähellä, muttei lopulta sitten ollenkaan. Välierissä hallitseva mestari wKa kaadettiin hienosti voitoin 2-0, mutta finaalissa tuli tukkaan Kariyac:n kipparoimalta liigadebytantti Tornaadoilta peräti 12-1, vaikka Chargersilla oli yli kaksi kentällistä pelaajia paikalla, joka oli omiaan kertomaan Chargersin sen ajan aktiivisuudesta. En itse asiassa muista, että Chargers olisi koskaan antanut luovutusvoittoa missään sarjassa tai turnauksessa, joka oli eittämättä hienoa alkuvuosien sarjoissa, joissa oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että joukkueet ottivat vähintään pari luovutusvoittoa kauteen ja aina silloin tällöin joku suljettiin liikojen luovutusten takia ulos sarjasta.
Hävitystä finaalista ja ensimmäisestä hopeasta opin, etten enää koskaan laittaisi punkkarihiuksia päähän koko joukkueelle.
Kausi 18 – Chargers
Siirryin urallani ensimmäistä kertaa viralliseksi maalivahdiksi Weekesin rinnalle ja pelasinkin otteluita mainioilla prosenteilla, mutta Weekes toimi silti ykkösmaalivahtina. Paransin tahtiani edelleen pudotuspeleihin, mutta tuohon aikaan ei maalivahtitilastoja kerätty Liigan toimesta (ainakaan jokaisella kaudella), joten parhaan maalivahdin palkintoa ei edes harkittu kohdalleni. Weekes oli kuitenkin ehtinyt jo lyhyessä ajassa vakuuttaa monet otteillaan, joten hänen paikkansa oli kieltämättä ansaittu.
Nedved lopetti uransa ensimmäistä kertaa tähän kauteen. Lopulta Chargersin neljäs mestaruus voitettiinkin Nedille, kun finaalissa kaatui tuttu pudotuspelivastustaja Egypt Sandstorm, joka oli vienyt ennen tätä KKC:n toista kertaa putkeen.
Kausi 19 – Chargers
Tämä kausi oli noppatuurin kannalta veräjän vartijana jo vaikeampi. MikeRibeiro lopetti tähän kauteen ja samalla luovutti Chargersin omistajuuden McDonnellille ja Jagrille. Samaan aikaan Blodari päätti lopettaa pitkän urakkansa sarjan yksinjohtajana. Mestaruuden voitti Egypt Sandstorm, jonka maalilla torjui, kuinkas muuten, Willdemaar, joka ei ollut mahtunut Chargersiin kauden alla ilmoittauduttuaan vapaaksi agentiksi myöhään.
Chargers nappasi puolestaan mestaruuksien tapaan tutuksi tulleen pronssin, joskaan en valitettavasti muista ketä vastaan. Itselleni tämä oli toinen ja viimeinen kausi maalivahtina, sillä palo oli kuitenkin enemmän kentälle liikkumaan.
Kausi 20
Moni ei enää muista Blodarin valtakauden loppumista vuonna 2007, mutta se oli kaikkea muuta kuin ruusuinen, kun yhtäkkiä lajilla ei enää ollut selvää rautakansleria, johon kaikki olivat tottuneet. McDonnellista ei puolestaan valitettavasti ollut menestyksekästä seuraa johtamaan, vaan hän lähti yllättäen kesken kaiken menemään Hawksiin, ja Jagrin motivaatio loppui joukkueen johtamiseen, joten hän lähti kuten kanssa Wheel Walkersiin. Näin ollen Chargers lopetti kauden alkutekijöihinsä, ja koko sarja oli pitkään tuuliajolla. Jonkin aikaa elin uskossa, ettei se enää jatkuisikaan, joten itsekin lopetin noin kahden vuoden pelaamisen jälkeen.
Vanha historiikki kertoo seuraavaa:
”Kausi XX, eli 20 alkoi pitkän offseasonin jälkeen uuden omistajan, Zherdevin voimin mutta kaudesta tuli totaalinen floppi. Kausi aloitettiin vain kuuden joukkueen voimin, koska pelaajat ja omistajat olivat tiukassa monien lopetettua offseasonilla. Kauden alussa oli paljon säätöä kun Baumgartren haki pelikieltoneuvostolta pelikieltonsa kumoamista ja aiheutti pientä kaaosta kauden alkupuoliskolla. Runkosarjan puolivälissä selvisi kuitenkin että Baumgartren pelasi pansku-hahmolla Wheel Walkerissa ja WW:n omistaja kutte tiesi asiasta ja niinpä WW suljettiin sarjasta kesken kauden. Hyvään vauhtiin päässyt kausi pilaantui pahasti ja Neuvoston päätöksellä runkosarja päätettiin lopettaa kesken. Playoffeissa Hawks ja pienoiseksi yllätykseksi Phoenix etenivät finaaliin jossa Haukat olivat voitollisia todella tiukan ja jännitävän, rangaistuslaukauksiin päättyneen ottelun jälkeen. Tornaadot nappasi pronssia runkosarjan voittaneen Avalanchen nenän edestä.”
Kausi 23 – Wheel Walkers/Chargers
Kauden 22 tienoilla sain kuulla luultavasti kiekko.tk:n kautta, että osa vanhoista Chargers-pelaajista oli palannut lajin pariin joukkueen kanssa. Heille tarttui tuolta kaudelta mukaan hopeaa (Tornaadojen viedessä jälleen nenän edestä kultaa). Aloitin kuitenkin kauden kuten Wheel Walkersissa, kun odotin Chargersissa tilaa vapautuvan, joka tapahtuikin muutaman kierroksen jälkeen. Tästä lyhyestä WW-pätkästä olen edelleen kiitollinen joukkueelle, sillä tämäkin seura oli tuolla kaudella mukava porukka.
Chargersissa jalkeilla oli jälleen paljon tuttuja, ja kausi päättyi hienoon viidenteen mestaruuteen, kun finaalissa kaadettiin alkukauden seurani.
Kausi 24
Kauden 20 tapaan tällä kaudella oli jos jonkinmoisia ongelmia lajin järjestämisen kannalta, kun kiinnostuksen puutetta esiintyi etenkin Chargersissa paljon. Kirjasin onnekseni HH-foorumille jo kaatuneilta Chargersin foorumeilta tapahtumien kulun ylös.
Ensin PeterBondralta loppui motivaatio pelaamiseen, kun taas Nedved ilmoitti lopettavansa kauteen 24, koska ei halunnut pelata puolivaloilla. Piikkisika puolestaan päätti loikata Dreamsiin, ja Pekka12 sekä MikeRibeiron pohtivat lopettamista. Tämä johti lopulta tilanteeseen, jossa Mike sanoi pelissä (jossa en tosin itse ollut paikalla) suoraan liigajohtaja Zherdeville, ettei pelaajilla ole juuri kiinnostusta jatkaa, ja että joukkue vetäytyy. Kontekstiksi kerrottakoon, että Zherdev oli noihin aikoihin melko kiistelty henkilö, koska hän soi Blodarin antamissa ikuisissa pelikielloissa olleille Baumgartrenille ja CopyTenille pelioikeudet sekä ”ajoi lähinnä omia etujaan, joihin vaikuttivat myös kaverisuhteet”.
”Kausi 24 oli päättyä ennen aikojaan, kun Chargers sekä Wheel Walkers vetäytyivät sarjasta vedoten kumpainenkin kiinnostuksen puutteeseen. Tämä oli vielä pientä, sillä parin kierroksen jälkeen liigan silloinen johtaja, Zherdev sai tarpeekseen ja päätti panna pillit pussiin jättäen HH:n tuuliajolle. Välittömästi tämän jälkeen liigalle alettiin etsiä uutta omistajaa, ja lopulta päädyttiinkin kolmen omistajan vaihtoehtoon, jossa Zhukov, .hard.cs. ja Parrish siirtyivät liigan omistusportaaseen. Kausi 24 aloitettiin alusta kuuden joukkueen voimin, ja se ennakko-odotuksista huolimatta oli varsin onnistunut, vaikka luovutusvoittoja tulikin ymmärrettävästi muutama. […] Finaalissa Hawks kaatoi Dreamsin rangaistuslaukauksien jälkeen 3-4 ja pronssia nappasi itselleen Awards, joka rökitti Intiaanit peräti 2-7.”
Näin ollen HH-taipaleeni tuli jälleen päätökseensä, kun taas Chargers lopetti lopullisesti. Historiallisesti joukkue ei koskaan jäänyt ilman mitalia koko kauden pelatessaan.
Kausi 30 – Warriors
Lopullinen tämä päätös ei kuitenkaan ollut itselleni, sillä päätin jonkin ajan kuluttua pelata HH:ta vielä MM-kisojen ja kymppikausien osalta jonkinlaisena ”perintönä”. Näistä ensimmäisenä koitti kausi 30 loppuvuodesta 2009. En osaa selittää tätä päätöstä kunnolla. Pohjimmiltaan taustalla on se, että olen sittemmin ollut motivoitunut pelaamaan lajia vain lyhyissä pätkissä.
Jos muistan oikein, niin Nedved oli palannut lajin pariin ja hänet oli nimetty Egypt Sandstormin liigajoukkueeseen. Halusin itsekin tähän mukaan, mutta valitettavasti ES:ssä ei ollut tilaa. Halusin kuitenkin jäädä tutkailemaan, josko paikka vielä aukeaisi, sillä en halunnut pelata Nediä vastaankaan, joten liityin farmiseura Warriorsiin. Lopulta paikkaa ei tullut, mutta Warriorsissa pelit sujuivat farmisarjan peleiksi melko hyvin. Mukaan tarttui pronssia, joskin ES voitti samalla kaudella Liigan mestaruuden Hawksin mestaruusputken välissä voittamalla heidät finaalissa muuan HarrisuNin johdolla, joka murskasi kestomenestyjän viidellä tehopisteellä luvuin 5-3.
MM-kisat 2010 – Tshekki
Osallistuin kesällä 2010 pitkästä aikaa MM-kisoihin Pohjoisatin pitämän Tshekin riveissä, josta löytyi myös Nedi. Muodostimmekin kapteeniston Nedin johdolla, allekirjoittaneen ja Mabbu96:n toimiessa varakapteenenina. Meno olikin aiempia kisoja huomattavasti parempaa ja mukaan tarttui ensimmäinen MM-mitali, joka oli hopeaa. Finaalissa hävisimme kismet5:n Meksikolle 5-4, joka muodostui pitkälti Hawksista tutuista pelaajista, vaikka taistelimme kovan välierävoiton Suomea vastaan jatkoajalla 8-7.
MM-kisat 2011 – Tshekki
Kesällä 2011 oli jälleen MM-kisojen aika Nedvedin kanssa. Tällä kertaa Tshekin joukkueen oli tehnyt tom-100, joka päätyi siihen aikaan hyvin kyseenalaiseen maineeseen. Kesken turnauksen hän jäi nimittäin kiinni kakkosnickailusta (muistaakseni), joka johti siihen, että jouduimme ottamaan Nedin kanssa joukkueen haltuumme. Keräsimme pari tuttua kaveria joukkueeseen täydennykseksi ja päädyimme lopulta jälleen voittamaan hopeaa.
Kausi 40 – Tornaadot
Tälle kaudelle pääsin Nedvedin kanssa viimeistä kertaa samaan joukkueeseen Eickin, Mabun ja HarrisuNin Tornaadoihin, ja pelasin toistaiseksi ainoan kerran All-Stars ottelussa Team HarrisuNin riveissä. Tuota ottelua emme valitettavasti voittaneet, vaikka sainkin yhden syötön tililleni. Kausi oli muutenkin valtaisa pettymys, sillä Chargersin finaalissa pariin otteeseen kaatanut Tornaadot oli saanut jalkeille joukkueen täynnä suuria nimiä, ja joukkuehenki oli loistava, mutta lopputulema oli jäädä kokonaan ulos pudotuspeleistä surkean noppatuurin siivittämänä. Eittämättä urani yksi suurimpia pettymyksiä. Muissa kauden tapahtumissa Mercurialin Gunners vei mestaruuden Crvena Zvezdaa vastaan, ja tom-100 jatkoi peeloiluaan ”voittamalla” pistepörssin ylivoimaisesti.
Tallennetaan kuitenkin hienon joukkueen nimilista tähän talteen:
Kapteenisto: Visnovsky [C], Huppu-Haamu30.jr [A], Nikkeloodeon [A]
#7 - kismet5 - 1+0
#8 - HarrisuN - omistaja
#10 - Reworth - 1+0
#12 - Mabbu96 - omistaja
#14 - Nedved - 1+0
#15 - Alesz - 1+1 (J)
#16 - R.Somerjoki - 2+0
#17 - Visnovsky - 1+0
#21 - Nikkeloodeon - 1+0
#22 - Huppu-Haamu30.jr - 1+0
#63 - Dadonov - 1+0
Maalivahdit:
#32 - Mysse - 1+0
#36 - Nahbliz - 1+0
MM-kisat 2013 – Tshekki
Kesällä 2013 pelattiin jälleen MM-kisat peruttujen kisojen 2012 jälkeen (kisat peruuntuivat Habon hiljennyksen takia, joka käytännössä esti pelaamisen; hiljennys johtui Habon kohtaamasta mediakohusta). Tällä kertaa olin yksin joukkueen puikoissa, tavoitteena viimein saavuttaa uupuva MM-kulta. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan tuloksena oli napata hopea kolmatta kertaa Tshekin riveissä kuin kirouksen riivaamana, kun J.Niskavaaran Argentiina oli kovempi finaalissa. Joukkueeseen olin kasannut vanhoja kavereitani, jotka kävivät kiitettävän aktiivisesti peleissä kesälläkin (Jagria lukuun ottamatta):
Kapteenisto: [C] BradParsons [A] Piikkisika [A] Jagr
Pelaajat
#10 - BradParsons
#11 - Ferror
#12 - Mabbu96
#21 - Nikkeloodeon
#68 - Jagr
#84 - Piikkisika
Maalivahdit
#9 - Mysse
#62 – Juddo
Tshekin peliasu.
Kausi 49 – Viikingit
Loppuvuodesta 2013 palasin muistaakseni ensin HH:n foorumille, ennen kuin palasin itse lajin pariin. Tarkoituksenani oli lähinnä tutkailla sarjan menoa kauden 50 alla, jolle aioin osallistua, mutta HelloweenC puuttui peliin. Hänen Viikingeissään oli pelaajapulaa, joten lopulta suostuin auttamaan Helloa saamaan joukkueen jalkeille kolmen ottelun try-out sopimuksella.
Ensimmäiset ottelumme sujuivatkin mainiosti, joten oli lopulta helppoa tehdä loppukauden mittainen sopimus. Yrityksemme sarjan altavastaajana ylsi lopulta pronssille asti, kun Hello voitti runkosarjan pistepörssin. Pronssiottelussa tein kaksi maalia ja syötin puolestaan pudotuspelien pistepörssin voittaneen EnzoMorgonen ratkaisumaalin jatkoajalla, kun J.Niskavaaran Mielialapelaajat kaatuivat 4-3. Finaalissa kohtasivat runkosarjan kärkijoukkueet Mabbu96:n Tornaadot ja Jekimovsin Raiders, joista jälkimmäinen vei mestaruuden luvuin 6-2.
Viikingit kaudella 49.
Kausi 50 – Saints
Kausi 50 saatiin käyntiin heti joululomien jälkeen alkuvuodesta 2014. Solmin sopimuksen HarrisuNin ja Piikkisian Saintsiin, ja sopimukseeni liitettiin vieläpä No Trade Clause omasta aloitteestani. Joukkuetta kipparoi hienosti R.Somerjoki, apunaan HUPPU-HAAMU30 ja Mysse. Somerjoki nimittäin voitti runkosarjan pistepörssin kuin varkain selvällä erolla Marko Anttilamaisella altavastaajasuorituksella ja oli muutenkin mukava pelaaja kentällä.
Tiukassa runkosarjassa sijoitumme kolmanneksi vain pisteen runkosarjan voittaneen Mabbu96:n ja Eickin Tornaadojen perässä. Pudotuspelin pistepörssin vei jälleen oman joukkueeni pelaaja sen tullessa Hupun tilille, mutta valitettavasti tämä ei riittänyt mestaruuteen asti. Voitimme kyllä .hard.cs.:n tukeman Mielialapelaajat välierissä kolmannen ottelun kautta, mutta finaalissa emme saaneet maalin maalia Parrishin Hawksin häkkiin entisen seurakaverini Nahblizin selän taakse, vaan mestaruus meni vastustajalle lukemin 3-0, vaikka Myssekin teki kaikkensa maalillamme.
Tämän kauden jälkeen päätin jättää HH-kentät hyväksi aikaa. Motivaatio oli loppunut, enkä uskonut, että minulta löytyisi muutenkaan paljoa vapaa-aikaa pelata lajia. Jossain kohtaa ajattelin vahvasti, etten enää koskaan palaisi, vaikka kävin 1-2 kertaa vuodessa foorumilla, mutta toisinhan siinä kävi, kun harva asia lopulta menee elämässä niin kuin suunnittelee.
Kausi 86 – North Stars
Maaliskuun puolivälissä 2020 COVID-19 viruspandemia astui jokaisen suomalaisen elämään, kun erinäisiä tapahtumia alettiin perua sieltä täältä ja jopa koulujen ovet suljettiin valtakunnallisesti. Kotona vietetyn ajan lisääntyessä päädyin viettämään jonkin verran aikaa vuosien takaisten pelieni kuten esimerkiksi RuneScapen parissa. Habboon päädyin hiukan myöhemmin toukokuussa katsellessani YouTubesta erästä Habbo-aiheista videota, jonka takia päätin käydä vilkaisemassa minkälaisia tavaroita ja huoneita hahmollani mahtoi vielä olla. Kuinka ollakaan juuri tuolloin oli kauden 85 HH-kierros käynnissä, ja vanha kaverini HarrisuN kutsui minut katsomaan peliä. En ollut uskoa, että lajia pelattiin edelleen, ottaen huomioon kuinka pienen piirin juttu se on. Siis lähes 15 vuotta aloittamiseni jälkeen. Katselin peliä ja palasin foorumille. Päivien kuluessa jossain syttyi kipinä.
Päätin lähteä kaudelle 86 mukaan. Juttelin paljon HarrisuNin ja R.Somerjoen kanssa Saintsiin liittymisestä, mutta Somerjoki olikin päättänyt tuoda oman joukkueensa North Starsin takaisin sarjaan tulevalle kaudelle. Näin ollen olin kahden joukkueen vaiheilla, mutta lopulta päädyin Somerjoen joukkueeseen, kun olin kuusi vuotta takaperin kirjoittanut foorumille, että hänen kanssaan olisi vielä kiva pelata, jos mahdollisuus tulee. Päätös lieni lopulta hyvä ei vain runkosarjan voiton takia vaan etenkin sen takia, että NS tarvitsi aktiivisia pelaajia Saintsia kipeämmin.
Lajin muuttumisen on huomannut etenkin siitä, että pelikentillä olevat katsomot kasvaneet, mutta peli hiljentynyt, sillä monet hoitavat ohjauksen Discordin kautta. Somerjoen monotoninen ”normia” lausahdus onkin jo syöpynyt kenties pysyvästi muistoihini. Saatuani tämän kirjoitelman ensimmäistä kertaa maaliin HarrisuN puolestaan tokaisi Discordissa seuraavaa:
kai muistit kirjottaa et oon suurin inspiraatio ja vaikuttaja sun uralla
North Stars napatessa etenkin Somerjoen, latiksenkingin ja Tikkasen johdolla yllättäen runkosarjan piikkipaikan, Saints taisteli elämästään aina runkosarjan viimeiseen otteluun asti, jossa se ei edes itse pelannut, vaan tarvitsi jatkopaikkaan suotuisan tuloksen Mielialapelaajien ottelusta. Myös välieräpaikka irtosi Saintsille, kun Halam Hockey kaatui suoraan 2-0. Välierissä Myssen Wheel Walkers laittoi kovaa kampoihin, mutta lopulta Saints eteni finaaliin asti kolmannen ottelun 6-7 voiton kautta. North Stars puolestaan voitti välierissä Pinkit yksisarviset suoraan 2-0, joten finaaliin saatiin kuin sovitusti kavereiden kohtaaminen. Ja kuinka ollakaan, Saintsin taistelutarina sai kultaisen päätöksen, kun emme saaneet ensimmäisen erän jälkeen maaleja häkkiin, vaikka johdimme 3-1 ja saimme enemmän laukauksia aikaan. Lopulta hopeaan oli tyytyminen luvuin 3-5 Saintsin toisen erän pikamaalien myötä.
Kauden 86 finaalin ottelutallenne.
North Starsin kausi oli siis hieno, kun se hävisi 13 ottelustaan vain kolme. Se viimeinen ja tärkein voitto jäi kuitenkin uupumaan, joka kieltämättä harmitti, kun olin joukkueeni jokaisessa ottelussa paikalla luultavasti ensimmäistä kertaa urallani, vaikka soinkin mestaruuden hyvälle kaverilleni. North Stars palkittiin palkintogaalassa positiivisena yllättäjäjoukkueena ja Somerjoki runkosarjan MVP:nä, kun samalla julkaistiin HarrisuNin voittaneen kesän 2020 diktaattorivaalit. Tarinani tuli aikataulullisista syistä taas toistaiseksi päätökseen.
---
Urani tiivistettynä:
14 kokonaista kautta Liigassa, 2 divisioonassa/farmiliigassa.
Ensimmäinen virallinen ottelu elokuussa 2005.
Joukkueet Chargers, Eagles, Bulls, Wheel Walkers, Warriors, Tornaadot, Viikingit, Saints ja North Stars.
Liigan mestari kausilta 11, 14, 18 ja 23 (Chargers).
Kultakala Cupin mestari kaudelta 16 (Chargers).
Divisioonan mestari kaudelta 10 (Chargers).
Haluan kiittää seuraavia pelaajia hauskoista hetkistä sekä ystävällisyydestä ja esitän pahoitteluni kaikille pelaajille, joiden nimimerkit olen jo unohtanut sekä unohdan tästä listasta (nimet eivät ole missään tietoisessa järjestyksessä):
Nedved, MikeRibeiro, PeterBondra, Pekka12 (aka Insulator), Bibliotek, BradParsons, juniorigi (Iginla, J.Iginla), Jagr (Gangsta16), Willdemaar, Weekes, Visnovsky, Mabbu96, Piikkisika, Eick, Melt, Fat, HarrisuN, R.Somerjoki, Mysse, Peltonen16, J.Niskavaara (Tero-Koponen), HUPPU-HAAMU30, Juddo, HelloweenC, Deft, Slex, kismet5, EnzoMorgone, Goldenpeach, Rasavilli420, Pivonka (Windor, Hartnell), Ferror, latiksenkingi, Tikkanen., FiaFia.
EDIT1: Lisäsin kuvan.
EDIT2: Korjasin turhan sekavan kirjoitusvirheen toisessa kappaleessa.
EDIT3: Kausi 86 kirjoitettu loppuun.
EDIT4: "kesken" teksti pois, kun ei ole enää.